Into ja Reima

2011-12-23T05:50:00.001-08:00

Tampere 6.12.2011

2011-12-06T08:49:00.000-08:00

Inton (ja Reiman) kanssa hurautettiin heti aamutuimaan Tampereelle ryhmänäyttelyyn. Paikkana oli Niihaman heppamaneesi ja heppa ja hepan kakat siellä tuoksuikin. Vesikoiria oli ilmoitettu 24, Into ainoa veteraaniluokkalainen uroksissa. Arvostelu meni nopeasti ja meidän vuoron tullessa marssitin Inton tuomarin eteen, että katso siitä mitä haluat. Into oli niiiin kiltti, seisoi vain paikallaan ilman, että pidin mistään kiinni ja tuomaritäti (Paula Rekiranta) sai tutkia sen mitä halusi. Paikalla kun oli esim. uros, jonka omistaja (ilmeisesti) ei uskaltanut/kyennyt edes itse koskea koiraansa, kun se heittäytyi hankalaksi... No, suureksi yllätykseksi Intohan repäisi ERIn ja vielä SAnkin. Paras uros kehässä ei tullut mainittavaa menestystä, mutta olihan vielä ROP-veteraanin valinta (en olis kyllä muistanut, jos kehäsihteeri ei ois maininnut..) ja siellä Into valittiin sitten VSP-veteraaniksi!

Arvostelu:
8 v. Kookas, hyväkuntoinen veteraani. Hyvät mittasuhteet. Hieman kapea kallo. Vahva kuono-osa. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen tilava runko. Hyvä raajaluusto. Karvapeite ok. Taka-askel voisi olla hieman pidempi.

Ehkä Into vielä keväällä pääsee kehiin, kun kasvatamme karvan uudestaan, sillä nyt Into nauttii elämästään kaljuna.

Misterin mitat

2011-10-17T12:13:00.000-07:00

Niin, ne strategiset mitat jäi päivittämättä. Tänään rokotuksilla eläinlääkärin vaa'alla Reima painoi jo 14,4 kg! Se on alkanut miehistyä ja saada vähän massaakin. Periaatteessa lisääkin saa tulla vähäsen, mutta toisaalta tykkään sen sutjakasta olemuksesta noin niinkuin agilitya ajatellen.

Videopläjäys!

2011-10-15T10:28:00.000-07:00

Reiman agivideoita "uramme" varrelta. Opettelen edelleen ohjaamaan, mutta Reima tsemppaa ja korjaa virheitäni hienosti :)

Agility on ja tulee olemaan se juttu, mitä tykkään tehdä tuon koiran kanssa, koska se on kuin luotu siihen ja meillä tuntuu synkkaavan hyvin yhteen radalla. Saatamme joutua kisaamaan maksiluokkaan tulevaisuudessa, mutta sen päättää tuomari sitten tammikuussa. Käymme nyt siihen asti medeinä epävirallisissa, koska koira on nuori ja käymme siellä pääasiassa tekemässä ratatreeniä ja haistelemassa tunnelmaa. Reima on edistynyt kepeillä kivasti, käännökset se osaa tehdä äärimmäisen hienosti (mihin ollaan sitten panostettukin!), kontaktit toimii hyvin, niissä täytyy vaan pitää maltti mukana (myös kisoissa!). Nyt sitten vaan odotamme kurssille pääsyä, jotta saisimme laajennettua ohjausvalikoimaamme. Irtoamista ja estevarmuutta haluan vahvistaa edelleen, vaikka niissä varsinaisesti ei suuria ongelmia olekaan, mutta ne luovat hyvän perustan kaikelle.

Toko on jäänyt hieman taka-alalle, taas. Reiman kanssa kun se vaatii niin paljon keskittymistä, kun se on sellainen häsä. Olen keskittynyt nyt vahvistamaan perusasentoa naksulla ja se onkin tuottanut tulosta. Olen halunnut päästä eroon namikädestä eli nami tulee pöydältä, ei suoraan valmiista kädestä. Perusasennosta olen myös siirtynyt pieniin seuraamispätkiin, joissa painottaen oikeaa paikkaa ja kontaktia. Lisäksi on hieman tehty kaukoja, joissa edelleen seiso-maahan-seiso on vaikea, kun ei osaa pysyä seisomassa paikallaan. Täytynee paneutua siihen seuraavaksi oikein kunnolla, koska se on pohja myös jäävien seisolle, joka ei myöskään oikein suju tällä hetkellä -> unohtunut. Ei pysy jalat paikoillaan, vaan steppaa. Noutoa ollaan myös yritetty treenata panostaen kauniiseen kapulan pitoon, pystyy istumaan sivulla pureskelematta, mutta heti kun liikkuu, alkaa leuat käydä. Täytyy tässä ehkä kokeilla jotain muuta, saalisleikkiä tai jotain. Käytiin temppu-aktivointi-tokokurssi, jossa viimeisillä kerroilla alkoi olla jo hieman tuskaista keskittyminen, esiin tuli myös vähän liiaksi Reiman tapa tutustua kaikkeen hampailla. Ei aggressiivisessa mielessä, mutta kaikkea vaan pitää ensin kokeilla hampailla, josko ne voisi tuhota *huoh* No, koroketempuissa Reima oli ihan pro, onhan niitä tehty pienestä asti, siellä kiipesi takajalat seinälle käsiseisontaankin (!), kun oli hyvät namit mukana. Paljon juttuja osataan kyllä, mutta haastavampaa on saada pysymään keskittyminen siinä tekemisessä eikä ympäristön huomioimisessa tai muussa puuhastelussa. Onneksi ei "vakavalla" mielellä tokoa harrasteta, toisaalta potentiaalia on vireen puolesta, jos sen saa kanavoitua oikein, mutta sen hallinta sopivaan mittakaavaan on sitäkin haastavampaa.

Inton kanssa ei paljon muuta olla tehty kuin käyty treenailemassa agilitya ryhmässä. Vähän sellaista takkuamistahan se on, välillä saa ahaa-elämyksiä, mutta sitten taas tulee esiin kaikki kamaluudet eikä siitä tunnu tulevan mitään. Mutta agilityhan voisi olla jopa helppoa, jos Intoa ei olisi ollut :)

Loppukesän kuulumisia

2011-09-03T09:49:00.000-07:00

Onpa taas blogin päivittäminen jäänyt, mutta ei nyt ihan laakereillakaan ole levätty. Agilitya olemme jatkaneet uskollisesti lomalla laaditun treenisuunnitelman mukaan. Ihan kaikkea ei ole tehty sen mukaan, mutta ihan mukavasti on eri asioita saatu vahvistettua, lähinnä yksittäisiä esteitä ja pieniä ohjauskuvioita. Olemme nyt tilanteessa, että Reima osaa kaikki esteet, mutta keinua emme ole radan osana vielä ottaneet, vaan lähinnä vahvistaneet sen suoritustapaa (kovaa keinun loppupäähän menoa). Muita esteitä olen yrittänyt yhdistää pieniin radanpätkiin (5-6 estettä) toki kuitenkin erikoisesteitä (muuri, pituus, okseri, pussi, rengas) myös erikseen vahvistaen. Keppejä myös erikseen lopuksi palkaten ja kontakteja myös paljon palkaten. Pidempää rataa olemme treenanneet lähinnä monissa epävirallisissa kisoissa, joita on nyt heinä-elokuussa ollut hyvin tarjolla. Menestystäkin on niistä tullut ihan mukavasti, kisanneet olemme lähinnä medimölleissä, joista välillä on tullut nollaratoja, välillä jotain virheitä. Pari kertaa olemme tehneet myös avoimen tai ykkösten rataa, joissa keppien sisäänmenoissa on ollut vaikeuksia. Tavoitteena on ollut kuitenkin tehdä radat meidän tasolla (enemmän kuin menestyä) ja yleisesti ottaen olen ollut tyytyväinen, että lähdöissä on pysytty, kontaktit otettu, suht hyvin tehty kääntyvät hypyt ja Reima on ollut mukavasti hallussa ja korjannut jopa mun tyhmiä virheitä. Tosiaan medeissä olemme kisanneet, koska aika rajoilla korkeuden suhteen mennään ja koira on vielä nuori. Treeneissä olen kuitenkin varoiksi alkanut nostaa hyppykorkeutta maksien alimmille korkeuksille 50-55 cm (rengasta kuitenkin medinä, kunnes virallinen "tuomio" saadaan), jos nyt sitten käy niin, että maksi siitä mitataan. Hieman kyllä hirvittää 60-65 cm hypyt noin pienellä, kun jo 55 cm tuntuu korkealta, mutta katsotaan sitä sitten.

Suuri pettymys oli, kun emme kadonneiden sähköpostiviestien takia päässeetkään syyskuussa alkavalle tekniikkakurssille Hitti-areenalle. Seuraava alkaa toki marraskuun alussa jo ja sinne on luvattu paikka etusijalta, mutta harmittaa, että taas pari kuukautta mennään ilman ulkopuolista apua. Tai no, olemme menossa Rauno Virran parin tunnin kurssille 8.9. omalle hallille ja vielä 18.9. yksityistunnille Hitti-areenalle vähän niinkuin katsastamaan, missä mennään ja mitä voitaisiin treenata itsenäisesti siihen asti, että kurssi alkaa. Jotenkin on vaan epävarma olo, kun kukaan ei katso perään, mitä ja miten treenaamme. Mutta jatkamme oman suunnitelmamme mukaan joka tapauksessa, tuskin huono idea on vahvistaa estevarmuutta ja tehdä noita pieniä pätkiä.

Tokorintamalla olemme hieman aktivoituneet. Reima on treenannut ruutua pihalla hyvin tuloksin. Jonkinlainen haju alkaa olla, mitä siltä halutaan, hakeutuu ruutuun pelkällä käskyllä ja pysähtyy käskystä suht oikeaan paikkaan (käytössä 2x2m ruutu). En ole halunnut laittaa mitään alustoja ruutuun, joita pitäisi sitten häivyttää tai lelujakaan. Olen käyttänyt paikannäyttämismetodia ja yleistä paikan naksuttelua ja se tuntuu Reimalla toimineen. Pihalla on myös piiloteltu yhtä tunnarikapulaa nurmikkoon ja hyvin käyttää nenää etsimisessä. Vielä en ole vieraita kapuloita mukaan sekoittanut, vielä pitää tuota yhtä vahvistaa enemmän. Perus ALO-luokan liikkeitä olemme harjoitelleet osissa ja pientä edistystä on esim. seisomisen ja maahanmenon erottelussa, mutta en ole jaksanut hirveästi hienosäätää juttuja. Reima on aika kiihkeä tekemään ja samalla sählää, joten rauhassa pikkuhiljaa on juttuja vahvistettu. Olen yrittänyt vain pitää yllä hyvää virettä enkä ole halunnut sitä tappaa turhalla junnaamisella. Treenattu on myös seuraamista pieniä pätkiä ja palkannut olen sekä perusasennosta että oikeasta paikasta. Luoksetuloa ja paikallaanoloa on treenattu ehkä liian vähän, mutta ihan hyvin pystyy kotona makoilemaan ryhdikkäästi ja hiljaa (!) parisen minuuttia niin, että käyn välillä nurkan takana piilossa. Luoksetulossa lopun sivulletulo meinaa aina jäädä hieman etupainotteiseksi. Hypyn treeni aloitettiin vasta nyt vähän aikaa sitten, kun sain väsättyä jonkinlaisen hyppyesteen. Siinä aika hyvin kyllä jo tajusi idean. AVO-luokan liikkeistä noudon palautuksessa on edistystä tullut, edelleen kuitenkin esiintyy kapulan pureskelua. Olen ollut hieman laiska puuttumaan asiaan. Kaukoissa m-i-m vaihdot menee jo useamman metrin päästä, mutta muut vaihdot ovat vielä vaiheessa, koska en ole oikein löytänyt parasta tapaa palkkaukseen, että saisin jalat pysymään paikoillaan (kun sählää innoissaan niin paljon). Nyt olemme ihan häiriötreenin takia menossa kuuden kerran Tokoa, temppuja ja aktivointia -kurssille Tuija Seren koulutukseen. Kurssi vaikutti hauskalta, koska siellä tehdään ylempien luokkien liikkeiden osia ja perusteita "temppuina" ja lisäksi tutustutaan aktivointipeleihin.

Muuta elämässä on ollut remmikäytöksen opettelu edelleen muiden koirien tullessa vastaan ja nyt ehkä olen keksinyt tavan jolla saada Reima ruotuun. Katsotaan tuottaako se hedelmää. Yhdessä näyttelyssä käytiin elokuussa ja tuomio oli taas massan, voiman ja ulottuvuuden puute. Minkäs teet, kun ei tule massaa ei. 13,5 kg oli tämän aamuinen paino Wiifitin mukaan. Ei me sillä massalla mitään kyllä tehdäkään ja olen ylpeä Reiman sutjakasta olemuksesta enkä haluakaan mitään mörssäriä (niinkuin monet vesikoirat tuppaavat olemaan). Niin, ja lopuksi, käytiinhän me taas paimentamassakin, kun piti päästä vielä ennen talvea kokeilemaan, minkälainen laji se sitten olisikaan. Reimalla on kyllä vietti olemassa, mutta paimennustyyli on raju ja äänekäs. Itse on osattava olla vakuuttava, ettei tule liian lähelle lampaita, mutta toisaalta nyt otti myös vähän painetta mun rähjäämisestä ja söi ruohoa osan aikaa, mutta jatkoi kyllä hommia. En siis oikein osaa päättää, jatkaako tuota lajia vielä. Ehkä menemme ensi vuonna vielä kokeilemaan, josko pää olisi kasvanut ja tyyli muuttunut vähemmän rajuksi, mutta tuskin nyt mihinkään sen pidemmälle tähtäämme.

Siinäpä sitä sitten Reimasta. Intokin sitten saavuttaa kohta 8 vuoden iän ja pääsee jo näyttelyissä veteraaneihin. Inton kanssa käymme edelleen agilityssa pienryhmätreeneissä kerran viikossa ja silloin tällöin kisailemassa. Eihän se aina kauhean nautittavaa ole, mutta välillä on hyviäkin hetkiä ja sitä jaksaa vielä jatkaa, mutta tosi asiahan se on, että Inton kanssa kohta jo jäähdytellään, etteivät paikat vaan hajoa vanhalla iällä. Välillä Into saa myös tehdä tokoa ja pieni ajatus on ollut, josko vielä sinne voittajaluokkaan menisimme. Kisatilanteet vaan eivät ole olleet meidän vahvuuksia. Jospa sitä itse osaisi jo ottaa rennosti ja luottaisi vaan koiraan. Loppuvuodeksi olen myös miettinyt paria näyttelyä Intolle veteraaniluokassa, jos vaan mitenkään jaksan pitää tuota turkkia syksyn kurakeleissä. Katsotaan.

Minne möröt hävisivät?

2011-07-20T09:15:00.000-07:00

Reima Reipas on taas palannut. Möröt tuntuvat hävinneen eikä enää tarvitse haukuskella kaikenmaailman kotkotuksille. Toisaalta mörköikä on nyt vaihtunut remmirähinäksi muille koirille *huoh* Varsinkin naapurin lähes samanikäinen Nikke-russeli tuntuu olevan hyvää juttuseuraa. Pojat pistävät parastaan nähdessään toisensa.. No, eihän tuollaisessa ole mitään laitaa, joten Reima pääsi (joutui) huomioimattomuuskuurille ja remmikouluun. Ehkä se tästä..

Harrastusrintamalla ollaan tehty agilitya omatoimisesti. Syyskuussa jatketaan taas Hitti-areenalla ainakin nyt vielä yhden kurssin verran. Reima osaa nyt oikeastaan kaikki esteet, niiden suorittamistekniikkaa ja varmuutta vahvistetaan hartaasti kuitenkin vielä pitkään, puhumattakaan sitten ohjaustekniikoista. Sain lomalla väsättyä pienen treenisuunnitelmankin muutamalle viikolle, jossa systemaattisesti käydään läpi erilaisia asioita.

Tokoa ollaan tehty jonkin verran, ruutua ja tunnaria treenattu nyt enemmän, muitakin juttuja kertailtu. Lähinnä olen kuitenkin keskittynyt Reiman viretilojen hallintaan saatuamme ohjeita Nadador-kennelpäivillä järjestetystä virekoulutuksesta. Samaisilla päivillä pääsimme tutustumaan myös paimentamiseen. Itselläni ei ollut hajuakaan Reiman mahdollisesta paimenvietistä, mutta kyllä se Reimalta löytyi! Olimme vaan yhtenä päivänä, joten pääsimme vain pyöröaitauksessa tutustumaan lampaisiin. Reima ei pelännyt lampaita, lähti melkeinpä heti kiertämään lampaita oikeaoppisesti. Toisella kierroksella vauhti oli jo hurjaa ja ääntä lähti. Hieman keskustelimme siitä, mihin suuntaan lampaita kierretään ja saako niiden luo tulla, mutta kaikenkaikkiaan olin iloisesti yllättynyt Reiman paimennusvaistoista.

Yhteen näyttelyyn olemme nyt menossa, kun lähellä kerran on ja turkki on sopivassa kunnossa. Massaa ei ole tullut kauheasti lisää,vaikka painaahan tuo nyt "jo" 14 kg. Katsotaan sitten, mitä tuomari siitä sanoo. Mukava rakenne Reimalla mielestäni on, kuten alla olevasta 1-vuotiskuvasta voi havaita.

Hups, aika kuluu nopeasti

2011-06-11T10:25:00.000-07:00

Reiman kanssa on harrastettu agilitya leirillä toukokuun lopussa, jatkokurssilla Hitti-areenalla ja ihan keskenämme omalla hallilla. Leirillä kouluttajana oli Timo Rannikko, joka oli kouluttajana selkeä ja kannustava. Reima toimi aivan loistavasti, teki sen mikä sille on opetettu ja itsekin kykenin rauhalliseen ohjaamiseen. Olen mielestäni itse saanut ohjaukseeni rauhallisuutta ja selkeyttä ja olen ollut hirmu tyytyväinen jatkokurssiimme, jossa oikeasti kerrotaan ja katsotaan, että miten ohjaukset tehdään ja sitten ne vaaditaan oikeasti tekemään oikein. Itsenäisesti olemme treenanneet kontakteja, keppejä kujakepeillä (melkein kiinni) ja pieniä ohjauskuvioita. Kaikkein ongelmallisinta on nyt se, mihin kokoluokkaan Reima tulee kuulumaan, hyppyjä pitäisi pikkuhiljaa alkaa nostamaan ylöspäin, jos maksiluokkaan menee, jottei opi hyppäämään liikaa laakaan. Nytkin tiputtaa välillä rimoja, joten hyppyjen opettamiseen on nyt panostettava. Kepeissä ollaan nyt siirtymässä suorille kepeille ja olemme saaneet siihen oppia Elina Jänesniemen koulutuksessa.

En tiedä, onko Reiman ohjaaminen vaikuttanut, mutta Inton kanssakin on alkanut sujua paremmin. Tuloksena Salon kisoista nollarata, kakkossija ja SERT-A. Treeneissäkin tuntuu menevän paremmin. Edelleen tietyt koulutukselliset puutteet vaivaavat, mutta se vaatii itseltä enemmän työtä ohjauksessa, mutta sitä olen valmis tekemään, kun jalat kantavat ja juokseminen on kivaa.

Reima kävi myös fysioterapeutin vastaanotolla ja osasi käyttäytyä siellä yllättävän hyvin. Koira oli yllättävää kyllä suora, vaikka se on törmäillyt ties minne ja meno on välillä aika tapaturma-altista. Etuosassa joitain jumeja, takaosassa ei juurikaan. Syviä lihaksia kehuttiin ja niitähän me ollaan pennusta pitäen harjoitettukin ja näköjään se on tuottanut tulosta. Reima hallitsee kroppansa todella hyvin, on tehnyt sitä koko pienen ikänsä.

Se osaa, se osaa!

2011-05-04T00:17:00.000-07:00

Kirjataan tänne tämä päivä, jolloin Reima meni keinun ensimmäistä kertaa ilman apuja ja se halusi sitä vielä lisää! Miten jotenkin tämä oli arvattavissa tämän pennun kanssa, kun ei sillä paljoa päätä pakota... Keppejä mentiin aluksi kujalla, jossa ajattelin nyt helpottaa pienen tauon jälkeen, mutta koska Reima oli niin pätevä, mentiin kujaa melkein kiinni ja nyt molemmat puolet sujuivat hienosti myös mun liikkuessa rinnalla. Mentiin siinä sitten välissä muuta ja kepit piti jo lopettaa siihen, mutta toisella kentällä Reima karkasi *hmph* suorille kepeille suorittamaan niitä ITSE, joten pitihän sitä vahvistaa ja loppuun asti mentiin! Kontakteilla täytyy edelleen vahvistaa paikkaa ja vauhtia. Täytyy varmaan alkaa nostaa vielä alasmenon yläpäähän, jotta saadaan vauhtia lisää alasmenolle, mutta kuitenkin paikka selväksi.

Jatkokurssilla mentiin viimeksi edelleen matalaa puomia ensin yksittäisenä ja sitten pienen radan osasena. Radalla persjättö keppien jälkeen, ennakoiva valssi, suora putki, kääntö 180 astetta hypylle, jossa taas ennakoiva valssi ja sylkkäri toiselle hypylle. Mentiin tämä pätkissä ja vitsi, että on valssitkin vaikeita, kun ne pitää mennä ihan eri tavalla kuin on vuosia tottunut menemään. Reima nyt kuitenkin lukee ohjausta kympillä ja nuolee siivekkeet, varsinkaan kun kurssilla rimat ovat hyvin alhaalla.

Kirjataan nyt vielä Reiman painokin tänne eli 13,2 kg mittarissa eikä se nyt näytä muuttuvan paljoakaan suuntaan eikä toiseen. Korkeutta on se n. 43 cm, vielä juuri ja juuri saattaa saada medimitan alle mahtumaan, jos oikein yrittää... :)

Edit: ja vielä 10 kk kuva Reimasta

Pikkusilakka edelleen :)

Kepit kuntoon kesäksi?

2011-04-14T07:49:00.000-07:00

Reiman keppiprojekti tuntuu etenevän nyt hyvässä tahdissa, vaikkei mikään kiire olekaan, mutta kai ne on ne useat, mutta lyhyet treenit jotka tuottavat tulosta. Niin, ja ne muutaman päivän mietiskelytauot. Tänään oli sitten kujakepit keskeltä ihan suorassa linjassa ja Reimahan pujotteli ne! Eikä päätkään paljoa ole auki, kunhan nyt sen verran, että sisäänmenot hieman helpottuvat. Ja kaikki tämä ilman ohjureita ja verkkoja. Mielenkiinnolla odotan nyt, miten tästä sitten aivan suorille kepeille siirrymme, mutta vielä mennään kujilla hetki, harjoitellaan sisäänmenoja, etäisyyksiä ja puolenvaihtoja.

Kontaktit menevät nyt kokonaisena, alasmenot ovat isoilla esteillä hieman hitaat, mutta se (kai) kuuluu asiaan. Täytynee kuitenkin vielä vahvistaa, vahvistaa ja vahvistaa kontaktia ja nokkimista erikseen, mutta hyvin siellä pysyy, vaikka irrotuspalkkana olisi lelukin. Lelun takaaheittoa ei vielä kestä (kun on tuo lällätysikäkin vähän menossa), mutta muuten kestää pysähdyksen jälkeisen lelun heiton ja valmiina olevan lelun. Kunpa nyt osaisi tehdä tämän oikein, vaikka luulen, että jossain vaiheessa jotain korjaussarjaa joutuu tekemään, mutta ainakin pohjaa yritetään rakentaa huolella nykytiedon valossa.

Kääntyviin käskyihin täytyisi nyt alkaa kiinnittää enemmän huomiota, lisätä pikkuhiljaa hyppykorkeutta ja liikettä ja useampia peräkkäin. Nämä jäi vähän unohduksiin hetkeksi, mutta Trkmanin videon kertaus antoi taas uutta puhtia. Ja lumien sulettua puistosta päästään taas juoksemaan puita ympärsämpärs.

Agilityn lisäksi ollaan puuhasteltu hieman tokoa kotioloissa. Edistystä on tapahtunut paikallaanolossa, nyt kun sitä olen muistanut ottaa :) Noin puolitoista minuuttia menee maaten ja varmaan pidempäänkin, mutta en ole vielä ottanut. Istuen vähän lyhyempää pätkää. Into maannut häiriönä vieressä ja itse olen liikuskellut ja käynyt nurkan takana piilossa. Seuraamisessa ollaan edetty muutamaan askeleeseen ja käännöksiin. Jäävät liikkeet ovat vähän vaiheessa, maahan menee parhaiten, seisossakin pysähtyy jotenkuten, mutta kääntyy hieman sivuttain. Täytyy tätä fiksailla, kun päästään kunnolla ulos. Malttia kun ei ole hirveästi suotu, Reimalle siis, niin täytyy edetä hitaasti näissä odotusta vaativissa liikkeissä. Nyt on muistettu treenata myös luoksetuloa, sekä läheltä (=sivulletuloa edestä) ja kaukaa (=vauhtia). Pysäytyksiä ei olla otettu kurssin jälkeen, mutta kunhan tuonne ulos päästään, otetaan sekin ohjelmaan mukaan. Nouto on jossain määrin kesken, alkuosa on treenaamatta kokonaan, mälvää nyt kapulaa, sivulletulo kapula suussa tökkii ajoittain, kapulan ottamisessa alkaa välillä jyystää kapulaa ja lällätellä. Osissa siis edetään eteenpäin. Kaukoissa m-i vaihto on noin parin metrin päästä ok, tekee hyvällä tekniikalla. m-s ja i-s on lähivaiheopetuksessa ja läheltä menee hyvällä tekniikalla, etäisyyttä tässä ei olla vielä juurikaan otettu. Hyppyä ei olla sitten kurssin otettu, kun ei ole estettä. Kohtsillään saadaan myös ruutuharkat pyörimään, pelkkää merkkiä on otettu sisällä ja se onnistuu noin 3-4 metrin päästä kivasti, vauhtia ehkä voisi olla aavistus lisää ja sitähän kyllä saadaan, jos halutaan, mutta keskitytään nyt enemmän tekniikkaan. Siinäpä tokokatsaus, vielä on pari kertaa kurssia jäljellä, katsotaan, mitä siellä opitaan.

Eilen oltiin mätsärissäkin pyörähtämässä, mikä oli kyllä pohjanoteeraus meidän suhteen. Noh, parikehä meni vielä ihan ok, seisominen oli aika vaikeaa, liikkuminen meni suht hyvin. Siinä kerran haukahti tuomarille loppuvaiheessa, antoi kyllä nätisti koskea ja katsoa hampaat ennen sitä, ei siinä mitään, mutta kun siinä lopuksi seisotettiin, niin ehkä tuomari jotenkin tuijotti koiraa niin, että Reiman piti haukahtaa sille. Pitkän odotuksen jälkeen punaisten ryhmäkehässä sitten ensinnäkin takana seisoi koko ajan piippaava dalmis ja sitä vuolaasti kehuva omistaja, joita piti kokoajan kyyliä ja sitten se pohjimmainen noteeraus, Reima alkoi vetämään vouvouvouta tuomarille, kun hän katseli meidän suuntaan. *huoh* No, kuten arvata saattaa, ei päästy jatkoon :) Kehän ulkopuolella käytös oli sentään ihan ok alkuhäsellyksen jälkeen, mutta ehkä oli lopussa jo väsy, kylmä, vitutus tai teini-ikä päällä ja se purkautui tuollaisena käytöksenä.

Tehokuurilla tuloksiin?

2011-04-10T05:47:00.000-07:00

Tehokuuri kepeissä taitaa tuottaa tulosta. Tällä (loma)viikolla kävin joka arkipäivä ottamassa hallilla keppejä kujalla, joka päistä auki ja keskeltä vaihtelevasti kiinni. Eilen pidin taukoa ja tänään kävin taas ottamassa ja nyt alkoi selkeästi Reiman päässä raksuttaa. Selkeästi se nyt tajusi, miten väleihin pitää taivuttaa ja löysi rytmin. Nyt harjoitteluväli hieman taas harvenee, kun työt jatkuvat, mutta täytyy yrittää päästä hallille pari kertaa viikossa, niin eiköhän tästä vielä pujottelu saada aikaiseksi. Verkkoihin ei enää turvauduta, vaan otetaan sitten ohjurit apuun, jos tarvitaan, mutta nyt näyttäisi hyvältä. Samalla otettiin pientä vauhtipätkää hypyillä ja putkella. Erikseen otettiin tiukasti kääntymistä niin, että minä vastaanottamassa hypyn takana. Ajattelin jatkossa käyttää tässäkin kääntyvien hyppyjen käskyjä ja tuntuivat toimivan hyvin näinkin päin. Pitää vaan itse opetella suunnat... Samalla harjoiteltiin myös kahdella lelulla lelun takaisintuomista ja edistystä siinäkin. Vielä on työsarkaa tässä, mutta mielellään tekee töitä, kun näkee tuloksiakin. Eniten iloitsen siitä, että agility on taas kivaa!

Viikolla otettiin myös yksittäisinä esteinä muuri, pituus, rengas ja pöytä. Kaikki sujuvat harjoitusmääriin nähden hienosti. Kontakteja on nyt otettu kokonaisina kurssilta saatujen ohjeiden mukaan ja yritämme saada ne siihen kuosiinm, että voisimme ottaa niitä radan osana. Kuitenkin niin, että aina pyritään onnistuneeseen suoritukseen eikä tässäkään kiirehditä. Monta vaihetta on vielä edessä, kun häiriötä lisätään.

Reiman stragiset mitat ovat jääneet hetkeen kirjaamatta, mutta paino on nyt 13,2 kg. Se oli jo 13,7 kg, mutta turkin ajelu "laihdutti" Reiman nykyiseen painoon. Korkeutta alkaakin sitten olla vajaa 43 cm... olen yrittänyt kertoa Reimalle, että nyt voitaisiin jättää jo se jalkojen kasvatus ja keskittyä muihin ruumiinosiin, mutta en tiedä onko se kuunnellut ;)

Teiniangsti helpottaa?

2011-04-05T12:16:00.000-07:00

Taisi olla se silmillä oleva tukka, joka sai Reiman rähisemään muille koirille. Tai ainakin nyt on mennyt tosi paljon paremmin ohitukset ja muiden koirien kanssa haistelut tapahtumissa. Tai voihan meidän räminäpurkkiharjoituksillakin olla jotain tekemistä asian kanssa, mutta joka tapauksessa seesteisempi vaihe menossa ja iloitaan siitä.

Reimalla oli tänään pesupäivä ja sekös sai Inton rakastumaan. Pakko laittaa se eri huoneeseen, kun ei sitä panemista jaksa kovin kauaa katsella. Toivottavasti huomenna on jo ominaishaju palannut ja Intokin rauhoittunut. Inton mielenrauhan vuoksi menimme tänään epävirallisiin agilitykisoihin, jotta se saisi vähän muuta ajateltavaa. Rata ei ollut mikään kovin vaikea ja lähdin muutenkin vaan tekemään rataa asenteella, että Intolla on kivaa. No, olihan meillä kivaa, yksi putkikielto, kun lähti edessä olevaan putkeen, mutta kääntyi suulta takaisin. Siitä vitonen, mutta muuten mentiin suht hyvin, kontaktitkin olivat hienot, vaikka draivia oli taas yllinkyllin. Päästiin pitkästä aikaa palkinnoillekin, kolmanneksi, vaikkakin palkinnot eivät kovin kaksiset olleetkaan.

Päivällä käytiin omalla hallilla hieman ottamassa Reiman kanssa keppejä, joissa palasin takaisin pelkkään kujaan ilman verkkoja, koska pelkään, että verkkojen poistaminen myöhemmin saattaa tuottaa ongelmia eli kun niitä alkaa poistaa, koira ei osaa ollenkaan keppejä. Saatan ottaa ohjurit mukaan, jos näyttää siltä, että joku kohta tuottaa ongelmia, mutta muuten nyt rauhassa eteenpäin kujaa kaventamalla. Lisäksi mentiin pientä radanpätkää, johon ymppäsin kurssilla opittuja ohjauksia. Erillisinä pari kokonaista puomia ja rengasta. Ajattelin nyt tässä lomalla ottaa kepeissä tehokuuria ja käydä melkein joka päivä hallilla niitä ottamassa. Katsotaan mihin se johtaa.

Minne katosi päivät?

2011-04-04T00:36:00.000-07:00

Töihin ja harrastuksiinpa hyvinkin. Aika haipakkaa ollut viime viikot, kun maanantai-iltana Inton agilitytreenit, tiistaina mun jumppa, keskiviikkona viikon "pakollinen" iltavuoro töissä, torstaina Reiman agilitytreenit ja perjantaina Reiman tokotreenit. Viikonloppuna sitten joko töitä tai kisojen katselua. Mutta nyt lomaillaan viikko ja blogiakin voisi päivittää.

Reima käväisi eilen 3.4 Lohjalla näyttäytymässä juuri 9 kk täytettyään. Tulos oli hyvin arvattavissa, sillä pienimmät nartutkin olivat Reimaa huomattavasti isompia ja massavampia, joten tuloksena EH ja juk2. Arvostelu meni näin:
"Vielä kevyt, korkeajalkainen nuori uros. Rintakehä kaipaa lisää syvyyttä ja tilavuutta. Hyvät pään linjat. Hyvä ryhti ja ylälinja. Hyvät raajojen kulmaukset. Yhdensuuntaiset liikkeet. Karva vielä pentumaista, mutta tiheää. Lyhyt luonnontöpö. Massaa ja voimaa saa tulla vielä tuntuvasti lisää."

Kehäkäytös oli kuitenkin erinomaista. Reima olisi halunnut kiivetä tuomaritädin syliin ja hienosti hanskasi myös 2 harjoitusarvostelijaa, jotka muodostivat piirin meidän ympärille siinä ihmetellessään. Juoksuosuudet menivät hyvin, seisominen meni lopussa vähän venkoamiseksi. Kehän ulkopuolella alkuun oli taas sellaista hötkyämistä, mutta lopuksi meni kerran jopa itsenäisesti makaamaan maahan rauhoittumaan ja se oli jo suuri saavutus!

Agilitykurssilla ollaan käyty esteitä ja muutamia ohjauskuvioita läpi. Vielä yksi kerta jäljellä ja sitten parin viikon tauko ja aloitamme samassa paikassa jatkokurssin. Vaikka olemmekin käyneet hallilla jo ennen kurssia ottamassa kaikenlaista, olen kuitenkin kokenut saavani kurssilta sen mitä halusinkin: että joku katsoo perään ja kertoo, miten kannattaa palkata ja miten mun kädet ja jalat menee. Ja että Reima saa kokemusta muiden kanssa harjoittelusta. Kiire meillä ei ole mihinkään ja rauhassa opetellaan esteitä ja ohjauksia. Hyvällä tiellä ollaan ja kohta voidaan aloitella myös hyppyharjoittelu.

Tokokurssia on vielä pari kertaa jäljellä. Tähän mennessä on lähinnä tutustuttu alo/avo-luokan liikkeisiin. Uutena meille tulivat viime kerralla tokohyppy ja luoksetulon pysäytys. Näitä ei olla koskaan otettu (perusluoksetuloakin tosi vähän tilanpuutteen vuoksi). Suunnitelma on niiden opettamiseksi, mutta odotellaan lumien sulamista, jotta päästäisiin ulos harjoittelemaan. Sitten saadaan taas ruututreenitkin vauhtiin. Tokossa selkeästi tarvitaan ikää ja häiriötreenejä lisää, sillä nyt keskittyminen itse treenaamiseen ryhmätilanteessa on ollut se hankalin juttu.

Ja pääsihän Reima parturiinkin heti näyttelyn jälkeen. Rapakelit ja pitkäkarvainen koira kun eivät ole mikään maailman mukavin yhdistelmä...

Vielä söpö turrikka.

Vakavana, kun tukka lähti.

Eihän se kovin massava ole ;) Ja mistä se on noita jalkoja perinyt?

Mutta me jatkamme eloa ja harrasteluja, näihiin kuviin ja tunnelmiin.

Into parturissa

2011-03-17T11:48:00.000-07:00

Into joutui terän alle. Reimaa odottaa sama kohtalo noin parin viikon päästä, kunhan on ensin käyty näyttämässä laiheliinia jollekin tuomarille.

Tällainen se oli

Nämä siitä lähti


Tämä jäi jäljelle

Reima piipahti pentuagilitykurssin kolmannella tunnilla, aiheena oli sylkkäri, pussi ja pieni radanpätkä (takaakierto-sylkkäri-harjoitus). Lisäksi mentiin jo opeteltuja esteitä. Kaikki meni ihan mukavasti, palkkaaminen vaan tuottaa harmaita hiuksia, kun kädestä ei saisi lelua antaa ja kun sitten se on maassa, niin Reima lähtee lällättelemään lelun kanssa ties minne. Kahden (melkein) samanlaisen lelun kanssa asiaan tuli pientä parannusta, pitäis tätä kyllä treenata enemmän. Lisäksi ollaan käyty omalla hallilla ottamassa keppejä, joissa nyt sitten vaihdoin verkot ohjureihin, mutta hieman myös avasin kujaa samalla. Ensin meinasi hyppiä vaan ohjureiden yli, mutta onnistumisiakin saatiin, kunhan nostin ohjurit tarpeeksi ylös. Katsotaan nyt jatkanko näin. Keinuakin otettiin niin, että annoin jo keinun kolahtaa pikkaisen.

Keskittymiskyky kateissa

2011-03-12T10:45:00.000-08:00

Jos sitä on koskaan ollutkaan :) Reima jatkoi tällä viikolla kursseilua sekä agilityn että tokon parissa. Ja viikolla kävimme myös kaksistaan hallilla katsomassa keppejä ja paria muutakin estettä. Kepit sujuu verkoilla nyt oikein hienosti, hieman myös helpotin kujaa, jotta sain hieman vauhtia lisää. Täytyy nyt vaan miettiä, miten tästä eteenpäin. Agilitykurssilla opettelimme takaakiertoa, joka nyt periaatteessa oli ihan tuttu juttu, mutta sain kuitenkin hyviä vinkkejä palkkaamiseen. Teimme myös keppejä kuudella vinokepillä, jossa verkot. No eihän niissä nyt mitään ongelmaa, kun ollaan keppejä menty, mutta siinäkin hyviä palkkausvinkkejä. Itsenäisesti käytiin tekemässä hieman kontaktilla nokkimista sekä putki-takaakierto-hyppy-putki sarjaa. Lopuksi vielä rengasta vastaanottamalla ja lähettämällä molemmilta puolilta. Kaikkein vaikeinta oli saada Reima keskittymään tekemiseen eikä muiden kyttäämiseen tai toisten kassien tai taskujen tarkastamiseen. Itselläkin oli joku hetkellinen huono olo, joka vaikeutti taas omaa keskittymistä.

Tokokurssilla keskittymisvaikeudet jatkuivat. Oli menossa muiden koirien, kouluttajan, oman kassin, muiden takkien ym. luo ja minä kiinnostin vain hetkellisesti. Saatiin kuitenkin tehtyä harjoitukset hienosti, kun ajoittain sain kontaktia ja lopuksi saatiin jopa paikallaanistuminen onnistumaan. Tehtiin aluksi luoksepäästävyysharjoituksia, joissa oli vaikeaa saada Reima istumaan sivulla kontaktissa eikä hyppimään päin kouluttajaa. Liikkeestä maahanmenoissa Reima oli hyvä, kun keskittyi. Teki nopeat maahanmenot ja pystyin jopa liikkumaan käskyn jälkeen. Tehtiin myös kaukokäskyjä, lähinnä maahan-istu-vaihtoja, joissa Reima sai kehuja hyvästä tekniikasta. Etäisyyttä pystyn ottamaan nyt noin metrin verran. Uutena asiana meille tuli kosketuskeppi, joka oli Reimasta äärimmäisen kiinnostava ja kyllä tarjosi samantien kosketusta kepin päähän.Kosketus vaan meinasi muuttua kepin pään syömiseksi :) En oikein tiedä tuon kosketuskepin hyödyllisyydestä, mutta ehkä se selviää kurssin kuluessa, ajattelin kyllä kotona jalostaa tuon käsikosketukseksi, mitä ollaankin joskus harjoiteltu.

Ilmassa on ollut pientä murkkuilua, mutta lenkillä käytös on parantunut ja ihmiset ohitetaan tosi hienosti jo. Hallilla muiden koirien ohituksetkin sujuvat paremmin, kotiseudullakin välillä. Tänään aamulenkillä joku papparainen tunnisti koirien rodun ja olisi kovasti halunnut tutustua. Reiman sitten päästinkin katsomaan ja eihän siitä mitään tullut, pappa sai haukut eikä Reima suostunut menemään tutustumaan, veti vaan omaa konserttiaan. No, ehkei sitten lenkillä tutustuta ihmisiin, Yleensä ihmiset on kivoja, mutta kyllä tuo espanjalaisen epäluuloisuus Reimassakin asuu tai sitten tää oli joku teiniangstijuttu. Tiedä häntä.

Täällä taas

2011-03-07T08:37:00.000-08:00

Kauan odotettu, kaksi kertaa pakkasen takia siirtynyt Reiman pentuagilitykurssi alkoi vihdoin. Noh, ollaanhan me kaksistaan opeteltu niitä esteitä ja vähän ohjauksiakin, mutta on se kiva kuitenkin vähän saada vinkkejä ja ennen kaikkea saada kokemusta tekemisestä, kun paikalla on muita koiria. Ekalla kerralla aiheena oli hyppy, putki ja kontaktien alastulo. Yksittäistä hyppyä mentiin lähettämällä, kutsumalla ja saattamalla ja sitten peräkkäisillä hypyillä, putkea ensin suorana ja sitten mutkana, kontaktilla harjoiteltiin nokkimista. Ei nyt sinällään mitään uutta meille, Reima suoriutui oikein hienosti, leikki mun kanssa ja oli ihan suht kivasti hallussa. Vähän yritti lällätellä lelun kanssa ja kävi palkkaamassa itseään putkilla (joista tuli kehoitus vähän valvoa, ettei sellaista tekisi). Muiden koirat eivät sitten ihan niin kivasti olleetkaan hallussa, mutta ainakin eka kerta selvittiin ilman mitään kahnauksia. Vähän tuli sellainen lastentarhameininki ja piti koko ajan olla silmät selässä.Omalla hallilla ei nyt olla käyty, pitäis kyllä mennä taas keppejä katselemaan. Viime kerralla kepit oli jo suorassa ja verkkojen kanssa menee oikein hienosti, harjoiteltiin silloin sivuttaisirtoamista ja sisäänmenoja.

Aloitimme myös vesikoirien tokokurssin, jonka ensimmäinen kerta oli viime perjantaina. Sielläkin tavoitteena on saada kokemusta häiriötilanteista ja tietenkin saada uusia vinkkejä liikkeiden opetukseen. Kouluttaja vaikutti tosi mukavalta ja ryhmäkin rauhalliselta ja Reima toimi siellä melkeinpä samalla tavalla kuin kotona, ainakin nyt ekalla kerralla. Kurssi etenee kurssilaisten tason mukaan, olemme edistyneiden/kisaamaan tähtäävien ryhmässä, koska ajattelin, että olemme kuitenkin jotain harjoitelleet ja itsekin yhtä koiraa jo sen verran koulutellut, ettei ihan alkeista tarvitse aloittaa. Reiman kanssa olen edennyt hitaasti, mutta yllättävän paljon se osaa, kun pohjat on tehty (tai ainakin yritetty tehdä) huolella. Edelleen suurin ongelma on ja varmaan tulee olemaan tuon räyhäroopen vireen ja ääntelyn hallinta.

Edelleen olemme jatkaneet kävelyjä niin, että ihmisiä tulisi vastaan, käyneet agilitykisoissa turistina ja mätsärissäkin. Reima tykkää ihmisistä, mutta on omaksunut tavan ensin haukkua kerran ja syöksyä ihmisen luo ja sitten kiivetä syliin. Tuosta haukku- ja syöksyosiosta en niin tykkää ja yritys onkin päästä siitä eroon. Toiset koirat myös aiheuttavat mukavia räyhätuokioita aina alkuun, kun johonkin tapahtumaan mennään. Reaktio laantuu kyllä, kun olemme hengailleet paikalla ja palkkaa on saanut rauhallisuudesta. Ehkä se tästä... kyllä se Intonkin kanssa töitä aikanaan vaati (vaikka kiltti muuten olikin), että siitä nätisti käyttäytyvä tuli. No, ei se ihan täysin nätisti vieläkään kaikissa tilanteissa osaa käyttäytyä, mutta ihan yhteiskuntakelpoisesti kuitenkin.

Ja mahdollista myöhempää tarvetta varten, paino 8 kk ikäisenä 12,9 kg ja korkeutta siinä 42,5 cm. Ja kuva perään, otettu 6.3.2011 (by Vellu).

Reima harrastaa

2011-02-14T10:18:00.000-08:00

Mitäpä muutakaan kuin agilitya. Viime viikolla aamutreenit ennen töihin menoa (hui, mähän olen oikein innostunut, kun herään tunnin aikaisemmin, et ehdin treenaamaan...), kun viikonlopun halli oli varattuna. Tarkoitus oli edetä keppiprojektissa ja sitä tapahtuikin, uskaltauduin suoristamaan kepit puolesta välistä ihan suoriksi (verkot kuitenkin paikallaan) ja Reimahan pujotteli! Oikein mietti mennessään ja hienosti pää alhaalla. Vauhti on vielä hitaahko, mutta tekniikka oikea ja kunhan löytää rytmin, niin eiköhän se mene lujaa. Otettiin myös muita yksittäisiä esteitä: rengasta kutsuttuna ja lähetettynä, kontakteja A:n alastulolla, pussia lähetettynä. Sitten hypyillä välistävetoja ja pientä hyppy-putkisarjaa. Välistävedot olivat vaikeita mulle, miten ei vaan itse osaa ajoitusta vieläkään... niitä täytyy kyllä treenata ahkerasti. Tällä viikolla pitäis alkaa meidän agilityn pentukurssi, mutta pakkasen takia taitaa aloitus taas siirtyä :(

Mätsärissä käytiin myös viikonloppuna. Näyttelyhihnat olivat kaikki Vellun mukana Hyvinkäällä, mutta onneksi Jalon vanha villakoiraketju meni juuri ja juuri Reiman kaulan ympäri ja sillä sitten mentiin. No, kai mätsärissä nyt voisi esittää vaikka tavispannassa, mutta onhan se kiva kuitenkin olla vähän oikeampaa näyttelymeininkiä. Pentuja oli nelisenkymmentä, mutta tuomari onneksi suht nopea. Reima juoksi ekan kierroksen aika pomppien ja laukaten, mutta saatiin mennä vielä uusi kierros ja se oli parempi. Kauaa ei seisotettu koiria ja hampaiden näyttö meni tällä kertaa tosi hyvin, ei mitään venkoilua, päästä pidin vähän kiinni. Reima sai punaisen, mutta jatkokehässä ei tullut tällä kertaa sen parempaa sijoitusta. Mutta hyvää kokemusta kuitenkin ja taas kehuja hienoista liikkeistä.

TAAS aksapaksaa

2011-02-05T02:03:00.000-08:00

Ooh, olen oikein aktivoitunut ja sain aikaiseksi mennä hallille lauantaiaamuna jo klo 10 :) Kepeissä on nyt otettu tehotreeniä, ettäjotta jos ne saisi johonkin kuosiin. Aika hyvältä näyttää, kun joka kerta tulee edistystä ja nyt oli jo puolet kujasta melkeinpä suorana ja alkukin kapeampana kuin yleensä. Kolmen hypyn suoralla harjoiteltiin eteenmenoa ja sivuttaisirtoamista, lelu palkkana odottamassa/heitettynä. Lisäksi kahdella hypyllä poispäinkääntöjä, sylkkäreitä ja takaakiertoja, ja ihan normivalssejakin. Rimat 25 cm:ssä. Yksittäisenä muuria, missä palikat maassa ja mini/medirengasta kutsuttuna. Keinua muutaman kerran hihnassa päässä jarruttaen, rohkeasti tulee yhä uudelleen ja uudelleen eikä haittaa keinuliikkeet yhtään. Ekaa kertaa tänään korkea puomi pari kertaa, ihan vaan kokeilumielessä. Jatketaan kontaktitreeniä edelleen trainerilla. Lopuksi leikkiä. Reima on ihan äärimmäisen pätevä agilitykoira, se osaa kaiken melkein kerrasta, keskittyy todella kivasti, ei sählää liikaa ja etenkään ei käy muhun kiinni eikä rähjää mulle (niinkuin Into..). Se on kohtuullisen vauhdikas, ei mikään supernopea, mutta juuri mulle sopiva. Odotan, että vauhti kyllä kasvaa varmuuden kasvaessa. Tulevaisuuden ratanopeus riippuu sitten siitä, tuleeko iso medi vaiko pikkumaksi.

Reima 7 kk (kuvat: Veli-Pekka Suuronen)

Näyttää se jo vähän äijältä.

Aksapaksaa ja kisaturisteilua

2011-02-02T08:34:00.000-08:00

Keman kanssa taasen aksaamassa. Kepukat meneepi oikein mallikkaasti, kuja puolesta välistä niin, ettei väli ole kuin 10 cm ja hienosti "pujottelee". Verkot on toki apuna edelleen. Pussia pariin otteeseen, ekalla yrityksellä ei ihan usko riittänyt, mutta sen jälkeen sukelsi hienosti taas. Maassa olevaa rengasta muutaman kerran yksittäisenä suoraan ja takaaleikaten, hakee hyvin, takaaleikkausta ei osaa vielä lukea kunnolla. Hypyillä välistävetoharjoituksia ja vähän korkeammalla yksittäisellä hypyllä (25-30 cm) kääntyviä hyppyjä sekä pakkovalssia. Mutkaputkeen vientiä takaaleikaten yhden hypyn kautta, joka hieman vaikea, tarvitsee enemmän treeniä tähän. Vähäsen vielä kontakteja trainerilla ja siinä sähläystä, ehkä jo hieman liian pitkä treeni haittasi keskittymistä.

Sunnuntaina olimme Reiman kanssa kisaturistina oman seuran skaboissa. Alkuun taas rauhattomampaa ja hieman kiukkuilua parille haistellulle koiralle. Ihmisiin tutustumista myös ja siinä ei ongelmia, koiratkin alkoi olla kivempia vähän ajan päästä. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä päivä loppujen lopuksi. Lenkillä ihmisten ohittaminen siivosti pöhkimättä alkaa sujua päivä päivältä paremmin, muita mörköjä sen sijaan näkyy lenkillä aina silloin tällöin.

Ja 12 kg tuli täyteen tällä viikolla, ja kohta se maksirajakin.

Arkielämästä ja vähän aksaa

2011-01-27T01:45:00.000-08:00

Reiman jalka nousee nykyään miehekkäästi joka lenkillä, on noussut jo varmaan pari-kolme viikkoa ainakin. Tehokuuri ihmisten ja koirien ohittamisessa jatkuu yhä, suurimman osan aikaa menee oikein hienosti, välillä sitten ei niin hyvin. Yleisesti ottaen haukkuminen kaikelle mahdolliselle on vähentynyt, ei sitä varmaan kokonaan saa hiljennettyä, mutta kunhan nyt päästäisiin sellaiselle siedettävälle tasolle. Inton kanssa Reima tulee toimeen hienosti, Into saisi välillä sanoa kyllä pahemminkin. Aulis ei sen sijaan siedä Reimalta minkäänlaista huonoa käytöstä ja välillä komentaa vähän turhastakin. Reima kyllä kiltisti alistuu eikä juurikaan pullikoi vastaan.

Tänään vapaapäivänä käytiin tekemässä Reiman kanssa aamuagilityt. Uutena asiana tutustuttiin pussiin, mikä oli hieman hankalaa ilman avustajaa, mutta loppujen lopuksi muutamalla toistolla Reima meni pussin ilman mitään auttamista. Keinua otettiin nyt niin, että alla minipöytä. Ei tässäkään mitään vaikeuksia, yhä uudestaan tuli reippaasti keinulle eikä merkkiäkään mistään pelkotiloista. Taisi olla vaan hurjan hauskaa se keinuliike... Keppikujaa kavensin taas edelleen ja nyt meni pari kolme keppiväliä lopusta "pujotellen" hienosti pää alhaalla sukeltaen. Mentiin myös kolmea hyppyä suoraan ja kahta rinnakkaista takaakiertäen kääntymiskäskyillä. Putkia mentiin leikaten ja suoraan ja kävi Reima niitä vähän yksinäänkin juoksemassa... Lopuksi vielä kontakteja trainerilla.

Kuka päivittäisi blogia?

2011-01-26T05:24:00.000-08:00

Kun ei ehdi/jaksa/viitsi. Nooh, päivittämättömyys ei tarkoita, etteikö mitään oltais tehty tai mitään olisi tapahtunut. Aloitetaanpa vaikka Reiman toisesta mätsäristä, joka pidettiin Loimaalla jossain teollisuushallin ties monennessako kerroksessa, johon piti ensin kivuta betonisia, kapeita portaita pitkin. Itse tila oli ihan ok, matto lattialla ja lämmintä varmaan joku 15 astetta. Jonkun verran ahdasta oli, kun kehät oli tungettu tilan takaosaan (eipä ne muuallekaan olis mahtuneet), mutta ihan hyvin meni silti. Reimaa ei jänskättänyt portaat eikä paikka, alkuun taas pientä haukuskelua muille koirille, mutta meni nopeasti ohi. Kehässä antoi nyt jo paremmin katsoa hampaat ja muu kopelointi onnistui hienosti. Tuomari piti kovasti Reimasta ja Reiman "jumalaisen kauniista sivuliikkeistä" :), mutta laihuuden takia antoi sitten sinisen nauhan. Reima jäi ilmeisesti kuitenkin tuomarin mieleen, koska sinisten kehässä sijoituttiin ykkösiksi ja lopuksi BIS-kehässä sitten viidensiksi. BIS-kehässä kävi vielä 2 muuta tuomaria kopeloimassa ja hyvää harjoitusta saatiin. Seisominen sujui suht hyvin, loppua kohden alkoi taas näkyä väsymys ja paikallaanpysyminen tuntui olevan hyvinhyvin vaikeaa. Täällä kuva Reimasta: http://www.ulapalla.net/gallery/11-01-13/photos/IMGP7040.html

Agilitya emme päässeet vähään aikaan harjoittelemaan oman sairastelun ja pakkasen takia, mutta nyt olemme aktivoituneet taasen. Pienet hyppy-putki-kuviot (rimat nyt parina kertana 20 cm:ssä) onnistuvat vallan mainiosti (sylkkärit, twistit, takaakierrot, tiukat käännökset, eteenmenot), koska Reima lukee ohjausta todella hyvin (vielä...). Pimeät putkikulmat ja leikkaukset putkella ovat harjoittelun alla ja harjoittelun myötä alkaneet sujua. Yksittäisinä esteinä on otettu 1) keppejä, jossa olen alkanut kaventaa kujaa loppupäästä ja tekemään vaikeampia sisäänmenoja, tässä päästy tilanteeseen, että viimeksi hieman jo teki pujotteluliikettä 2) keinua niin, että maksipöytä alla ja siitä keinuliike jarruttaen, tässä ei ongelmia. 3) kontakteja trainerilla, tulee ok liikkeen mukana, mutta irtoaminen eteen 2-on-2-off-asentoon hakusessa, en haluaisi ottaa alustaa käyttöön, täytyy paria menetelmää kokeilla tässä 4) rengasta, joka maassa, hahmottaa tämän hyvin, kunhan uskallan alkaa hyppyyttää enemmän, otan mini/medirenkaan kokeiluun. Helmikuun puolivälissä aloitamme pentuagilitykurssin Elina Jänesniemen opeissa, että joku vähän katsoisi perään, että teemme asioita järkevästi. Jännitys tiivistyy sen osalta, koska maksiraja rikkoontuu vai jääkö sen alle. Voisipa koiralle vaan sanoa, että nyt voisit lopettaa sen kasvamisen :)

Tokoa ollaan puuhasteltu kotosalla jonniin verran. Mitään valmista ei oikein ole, kunhan vähän pohjia tehty. En halua tappaa motivaatiota hinkkaamalla liikkeitä kovin paljoa.

Intokin on taas päässyt parin kuukauden tauon jälkeen harkkaamaan agilitya pari kertaa ja on taas ollut ihan suht kivaa mennä senkin kanssa. Meno on ollut ihan kohtuu hallinnassa ja se on osannut jotain asioita paremmin kuin luulinkaan. Sylkkäreitä ollaan treenattu jonkun verran ja se näkyy. Nyt kun jaksaisi vielä niitä tiukkoja kääntymisiä opettaa ja kontakteja hinkata, niin voishan siitä vielä ihan kivakin tulla näin melkein eläkepäivinä :)

Että sellasta, lopuksi Reiman strategiset mitat ihan vaan muistoksi, 42 cm ja 11,4 kg.

Reiman eka match show

2011-01-06T05:52:00.000-08:00

Vihdoinkin joku järjesti match shown näillä main, joten sinnehän sitten piti suunnata Reiman kanssa. Vähän jännitti, miten se saa pidettyä sanaisen arkkunsa kiinni, kun ympärillä paljon koiria ja toimintaa. Ja eihän se tuollaisissa parkkihalleissa ole oikeastaan koskaan käynyt. Jännitys osoittautui sitten ihan turhaksi, vähän ensin alkuinnostuksissaan haukahteli, mutta ilmeisesti tehokuuri on auttanut ja pystyi olemaan nätisti. Ja se parkkihalli, ei mitään reaktioita, häntä pystyssä paineli sinne kuin olisi sellaisissa aina käynyt. Itse näyttelyosuus suoritettiin isojen pentujen kehässä hevosten kokoisten tanskandoggien rinnalla (parinakin oli sellainen). Reima pönötti hienosti asennossa ja juoksi yllättävän nätisti eikä yhtään välittänyt siitä hevosesta. Hieman säikähti, kun täti tuli tutkimaan, pidin vain päästä kiinni ja hampaat saatiin katsottua ja hieman takapäätä tutkittua. Tätä pitäisi treenata lisää, että joku voi tulla sivulta ja koskea. Reima voittikin sitten parinsa ja punaisten kehässä päästiin myös jatkoon ja lopulta sijalle kolme! Punaisten kehässä tädin tulo oli jo ok ja vieressä häsläävät isot koirat eivät haitanneet. Lopussa alkoi hieman jo keskisormi vilkkua eikä Reimaa kiinnostanut seisoskelu enää yhtään, mutta kaikenkaikkiaan hienosti jaksoi seisoa ja antoi asetella jalkoja. Olin oikein tyytyväinen. Kyllä tuolla pojalla showmiehen vikaa hieman on :) Kuvat jäi valitettavasti ottamatta hallin pimeyden takia.

Reima 6 kk

2011-01-04T08:17:00.000-08:00

Reima sai puolivuotispäivän kunniaksi pönöttää hetken asennossa virallista kuvaa varten.
Eli tässä:

10,4 kiloa, riiwiömäistä iloa. Ja korkeutta n. 41-42 cm riippuen mistä ja miten mittaa. Iso miäs.

Reima sai myös viikonloppuna ikioman, vähän käytetyn Pomppa-takin, jonka bongasin vesikoirapalstalta. Se oli juuri oikean pituinen, hieman löysä vartalosta, mutta ei estä käyttöä.

Uusi vuosi, uudet kujeet (ainakin Reimalla)

2011-01-01T00:24:00.000-08:00

Viime vuosi selvittiin kunnialla, Reimakin oppi nostamaan jalkaa ennen vuodenvaihdetta. Jalka nousee jo melkein kerran lenkissä (muuallakin kuin kotipihassa) ja muutenkin selkeästi merkkailee. Uuden vuoden vastaanottoa vähän jännitin, kun Reima on hieman reaktioherkkä monille asioille. Näyttää nyt kuitenkin siltä, että vaikka se reagoi lähes kaikkeen haukkumalla, niin se ei kuitenkaan ole ainakaan paukkuarka eikä muutenkaan joudu mistään toimintakyvyttömäksi, sen vaan pitää ilmoittaa. Eli siis ensimmäiseen paukkuun esitettiin haukkuva vastalause ja kun kerroin, ettei tarvitse moisista välittää, ei niistä sitten enää välitetty. Ei edes korvaansa lotkauttanut moisille paukutuksille. Kyllä siitä vielä hyvä sotaratsu tulee. Muuten kyllä ollaan tuon haukkumisen suhteen otettu tehokuuria ja hakeuduttu tässä kotiseudulla tilanteisiin, joissa joudutaan ohittamaan käveleviä ihmisiä, pyöräileviä ihmisiä, potkukelkkailevia ihmisiä, paikallaanseisovia ihmisiä, kolaavia ihmisiä ja myös koiriaan taluttavia ihmisiä. Osan suhteen on edistytty oikein mainiosti, olen kehunut matalalla äänellä (korkea kun tuntuu kiihdyttävän) heti kun Reima huomaa kohteen ja on sen sekunninsadasosan hiljaa ja sitten huomio itseen ja namia nassuun. Jos saa itkupotkuraivarit, niin sitten nassusta kunnolla kiinni ja käännetään huomio väkisin muualle, kunnes rauhoittuu ja sitten yritetään uudestaan lähestymistä eri asenteella. Enää ei raivareita tule juurikaan, ohitettavat koirat on vaikeimpia, varsinkin kun täällä ne lähes järjestäen haukkuvat ja tempoilevat hihnojensa päässä. Onneksi sentään täällä ihmiset eivät väkisin tule koirinensa iholle ja osaavat raahata koiransa ohi ilman, että koirat lyövät maihin kyttäämään.

Agilitya ollaan käyty treenailemassa pariin otteeseen. Esteitä on opeteltu ja jotain ohjauskuvioita. Reima osaa lukea ohjausta todella hienosti ja kääntyvät hypyt se on sisäistänyt hyvin. Täytyy muistaa niissä vaan edetä tarpeeksi hitaasti riman nostamisen kanssa. Tällä viikolla otin ensimmäisen kerran hyppyä matalalla rimalla, hyvin tajusi, että siitä pitää hypätä yli. Pahus, kun ei taideta tulevaisuudessa mediluokkaan päästä, kun alkaa (pikku)koiruus jo lähennellä medien ylärajaa. Pieni tuo on olemukseltaan ja massaltaan, mutta ne jalat...mistä noita koipia oikein tulee...no niillä pääsee lujaa, vaikka sitten maksiluokassa. Vähän kyllä hirvittää, jos tuollaisen kirpun pitää sitten hyppiä jotain kuusvitosia hyppyjä. No mutta aika näyttää, mitä tapahtuu.

Tokon treenaamisessa on ollut vähän hiljaisempi vaihe, välillä kertailtu vanhoja juttuja ja huomaa kyllä, että aina pieni tauko tekee hyvää. Jokapäiväinen treenaaminen tekee siitä jotenkin pakkopullaa, mutta sitten kun asioita ollaan sisäistetty muutama päivä, niin johan ne sujuu. Mielentilan kanssa täytyy olla tarkkana, se haukku ja vinku tulee välillä turhan herkästi, kun kiihtyy. Tokon sijaan ollaan tehty takajalkajumppaa: pesuvadin päällä pyörimistä, orava-asentoa, välillä keikuttu jumppapallon päällä, opeteltu nostamaan toista takajalkaa. Vaikka Reimalla takakoipia riittää, niin yllättävän hyvin se hanskaa ne eikä ole sellainen honkkeli.

Mitään suurempia (tulos)tavoitteita tälle vuodelle en osaa asettaa. Reiman kanssa on tarkoitus käydä joissakin näyttelyissä, jos turkki pysyy kunnossa kevääseen. Agilityssa yritetään päästä kisakuntoon niin, että mölleihin päästäisiin, kun se on iän puolesta sallittua ja loppuvuodeksi melkein viralliseen kisakuntoon. Tokon suhteen edetään hitaasti, mutta jos näyttää, että alokasluokan liikkeet tuntuvat kisavarmoilta, niin loppuvuodesta saatan harkita kokeeseenkin menoa. Ylempien luokkien liikkeitä on tarkoitus harjoitella enemmän, kun päästään taas kunnolla ulos.Siinäpä ne Reiman osalta. Inton kanssa keskitytään hömppäagiin, jos mitään terveydellisiä esteitä ei ole. Olishan se sitä viimeistä sertiäkin kiva tavoitella näyttelyrintamalla, mutta tuo turkki... sitä on niin hankala saada pysymään kuosissa kovin montaa kuukautta. Mutta katsellaan, syksyllähän sitä Into pääsisikin jo veteraaneihin :o Muuten toivon Intolle vain terveyttä ja iloista mieltä (joka korvaa puuttuvan älyn).

10 kg:n jouluporsas

2010-12-25T00:16:00.000-08:00

Reima pääsi kuin pääsikin tämän vuoden tavoitteeseensa ja sai lihotettua itsensä 10 kg:n kokoiseksi :p Pikkuporsas on melkein jo sisäsiisti, vaikka tuntui, että takapakkia tuli hirmuisesti hetki sitten. Pientä merkkailua ulkona on jo havaittavissa, jalka ei kyllä vielä oikein nouse. Korvat on vielä tallella, vaikkakin niillä kuullaan välillä hieman valikoiden (kun pahanteosta on kyse). Reima on yleisesti ottaen hauska pieni mussukka, ilkikurisine vesikoiran katseineen ja pienine omituisuuksineen.

Hyvää joulunaikaa kaikille mahdollisille blogin lukijoille!

Ahaa-elämys...

2010-12-14T07:01:00.000-08:00

Reiman haukkumisongelmaan nimittäin. Sehän siis taitaa vahtia laumaa ja yrittää muka itsevarmana haukkua vastaantulijoille, ihan kuin se olisi hänen tehtävänsä. Kauanpa se kesti taas tajuta... No mutta katsotaan nyt saataisko sitä vähän alemmaksi laumassa ja uskomaan, että mamma haukkuu vastaantulijat, jos on tarvetta. Ainakin nyt näyttäisi paremmalta. Toki mukana on vähän mörköiän tuomaa epävarmuuttakin ja osa haukuskeluista menee sen piikkiin, kuten eilen, kun Guitar Hero -kitara oli maailman pelottavin asia...

Paska juttu, sanoi Reima 5 kk

2010-12-12T08:52:00.000-08:00

Sisäsiisteyskasvatus otti jotenkin takapakkia Reiman täytettyä 5 kk. Kakka kommer hopsansaa työhuoneen matolle välillä parikin kertaa päivässä. Ja pissat sitten samaa vauhtia lattialle (tai matolle). Liekkö kylmä ilma vaikuttanut, ettei ole kiva kakkia hankeen, kun pikkuvarpaat jäätyy. Niin ja ne hemmetin kepit, joita se vaanii ulkona ja heti kun silmä välttää, keppi on jo palasina pikkupikkumasussa ja sitten myöhemmin siellä kakassa. Pissat ovat paremmin tulleet ulkosalle ja ne tulivatkin monta päivää pelkästään ulos. Noh, pentuhan se vielä on, kyllä kai se tästä. Vielä voi haaveilla saavansa laittaa oikean olkkarin maton jouluksi...

Muuten on kasvateltu jalkoja yhä edelleen... Painoa ei ole tullut lisää juurikaan, taitaa olla 9,6 kg tällä hetkellä, mutta kuitenkin jalat kasvaa.. Korkeus hipoo jo 39 ja 40 cm:n välillä, riippuu miten mittaa. Haukkumisen kanssa painitaan edelleen, välillä kaikkeen mahdolliseen reagoidaan haukkumalla. Pientä mörköikää ilmassa, kun eräskin ilta heiluvat kuusenoksat (aina siinä olleet) olivat äärimmäisen pelottavia :)

Toko on ollut vähän tauolla välillä, mutta asiat tuntuivat hyvin hautuneen, sillä moni juttu on aika hyvällä mallilla jo nyt. Hitaasti edetään, eikä oteta mitään paineita mistään kisoista tms. On kuitenkin alusta asti yritetty tähdätä ylempiin luokkiin, jos kisaamaan joskus mennään ja saman tien otettu mukaan nouto ja ruutu. Suurin ongelma tokossa saattanee tulla olemaan ääntely, tuntuu tuo haukku tulevan herkästi kuumuessa ja en tiedä osaanko miten opettaa olemaan hiljaa. Agilityssa sen sijaan Reima tuntuu olevan luonnonlahjakkuus, ei olla ehditty treenata juurikaan, mutta tuntuu lukevan ohjausta tosi hyvin harjoittelumäärään nähden. Tammikuussa mennään agilityn pentukurssille, jotta joku vähän katsoisi perään, että mennään oikeaan suuntaan. Tulevaisuus sitten näyttää missä määrin ja millä tavoitteilla tullaan agilitya harrastamaan.

Blogiväsymys..

2010-11-21T10:55:00.000-08:00

..tai kiire, mut kirjoituksia ei ole suoltunut, vaikka monta kertaa on pitänyt. Hengissä ollaan ja monta hammasta köyhempänä. Reima siis. Tänään lähti viimeinenkin kulmuri (jeee!). Alakulmurit lähtivät samana päivänä viikko sitten ja nyt yläkulmurit peräkkäisinä päivinä. Hampaaton pikkumies kasvattelee nyt uusia leegoja ja muitakin paikkoja. Korkeus on jo n. 38 cm, paino eilen 9,4 kg. Korkeutta siis on, mutta massaa ei. Malli on tällä hetkellä vähän sellaisen rimppakintun tyylinen... Jalka nousee omalla pihalla joten kuten, mutta muuten lenkillä ei vielä.

Pienesti ollaan käyty hallilla tutustumassa agilityyn, jotain ohjausjuttuja yhdellä tai kahdella esteellä rima maassa, hieman keppikujaa ja kontakteja. Kotona ollaan kertailtu vanhoja juttuja ja uutena opeteltu takajalan nostamista. Lumi tuli ja suli ja tuli sitten uudestaan, joten ruututreenit taitavat olla jäissä vähän aikaa. Arkikäytöksessä painitaan edelleen pöhkimisongelman kanssa, välillä osataan ohittaa ihmiset pöhkimättä, välillä pitää ilmoittaa ohikulkijoista. Toisten koirien ohittaminen sujuu välillä ok ja välillä nekin pitää yrittää haukkua. Kisoissa on käyty katsomassa maailman menoa ja pelkää ei kyllä mitään, mutta nyt oppinut komentamaan ihmisiä antamaan ruokaa...*huoh* ota tuosta sitten selvää miksi se haukkuu, pelkääkö, komentaako, ilmoittaako vai mitä. Nooh, pahantahtoinen se ei ole missään tapauksessa, terävyyttä en ole vielä saanut kaivettua esiin.

Inton agilitytreenit ovat menneet vaihtelevasti. Pari viikkoa sitten meni tosi kivasti ja jäi hyvä mieli, viikko sitten taas aivan penkin alle. Ongelmana lähinnä se, että syöksyy kontakteilta aina jonnekin bongaamalleen esteelle (ottaa ja pysähtyy kyllä kontakteille, mutta se jatko) enkä ehdi kissaa sanoa, kun se on jo mennyt. Enkä pysty tietyissä paikoissa kuljettamaan koiraa ja toisaalta se ei myöskään itsenäisesti irtoa mihinkään. Vaikeaa on.

Reima 4 kk

2010-11-06T06:40:00.000-07:00

Viikko taas takana ja blogiin ei yhtään merkintää...

Maanantaina Inton treenit, ei kovin mieltä ylentävät taaskaan, mutta minkäs sille voi, kun on koiransa alunperin väärin opettanut ja jotenkin menee aina siihen koiran sähläykseen mukaan eikä osaa itse olla rauhallinen. Ja kun on koira, joka ei vaan kestä huiskimista eikä juurikaan anna virheitä anteeksi, ei onnistumisen tunteita saa hirveästi. Mutta kuitenkn sitä vaan on vuosia jatkettu ja vielä jatketaan. Kaikki aina sanovat, etten yritä, mutta hitto, yritetty on, minkä sille voi, kun ei vaan harrastuskemiat ihan kohtaa. Reima sai tehdä Inton treenien jälkeen mm. keppikujaa ja siivekkeiden kiertämistä ja lelulle irtoamista.

Pieniä tokojuttuja leikitty, korkeintaan kerran päivässä, ihan joka päivä ei olla jaksettu. Seuraamisen alkeita ja kääntymisiä paikalla molempiin suuntiin ollaan tehty ja niissä takapään käyttö edistynyt. Noudossa ollaan tehty sekä puisella että metallilla sivulletuloja kapula suuhun annettuna, kapulan pitämistä suussa niin, että koskettelen kapulaa eikä saa irrottaa, kapulan kanssa liikkumista ja myös maasta nostamista niin, että kapula jätetään maahan meidän väliin. Maasta nostaminen on vielä vaikeaa, mutta muut osiot sujuvat ikään nähden tosi kivasti, ote kapulasta hyvä, ei juurikaan pyörittele kapulaa eikä ole mitään väliä onko puinen vai metalli. Maahanmenoja ollaan otettu ihan vähän, kun muuten tuppaa tarjoamaan sitä koko ajan :) Toisaalta maahanmenot ovat nyt hienosti vahvistuneet, kun niitä ei olla otettu. Liikkeestä seisomiseen vaihdoin menetelmäksi pallon heiton taakse ja se tuntuu toimivan tosi hyvin, ehkä jopa liian hyvin, kun vähän tulee ennakointia. Istumista on myös erikseen harjoiteltu. Ja paikallaanoloa maassa hieman, hyvin lyhyitä aikoja, hieman nurkan takana käyden. Ruutua ollaan ihan pari kertaa menty, tajuaa kyllä idean, mutta täytyy vielä pohtia menetelmiä opettamiseen, että saisin vahvistettua paikkaa keskemmälle. Seuraavaksi yritänkin varmaan pallolla. Merkkiäkin kokeiltiin yksi päivä ja ei mennyt kuin hetki, kun idea ostettu. Ongelmaksi saattaa tosin tulla merkin kaataminen ja sen suuhun ottaminen...

Sosiaalistumis- ja arkikäyttäytymispuolella ollaan yritetty harjoitella sitä haukkumatta olemista. Pimeällä ongelma on pahempi, mutta mennyt mielestäni parempaan suuntaan. Tänään kisoissa otettiin kyllä suuria edistysaskeleita, kun monta koiraa ja ihmistä pystyttiin kohtaamaan ilman haukahdustakaan! Töitä riittää edelleen, mutta eteenpäin mennään. Tänään kisoissa myös leikki- ja pienet tokoharjoitteet sujuivat hallissa häiriön keskellä ilman mitään ongelmia. On se vaan niin reipas pieni mies! Tai en tiedä, onko se enää niin pieni, painoa 8,4 kg ja korkeutta siinä 36-37 cm. Legotkin on edestä lähteneet hyvää tahtia ja vaihtuneet jo uusiin. Pikku mies on kyllä nyt jo tosi aikuisen oloinen, välillä täytyy oikein muistuttaa itselleen, että se on silti ihan pentu vielä eikä ole kiire minnekään. Sisäsiisteys on ihan ok mallilla, toki vahinkoja edelleen sattuu, mutta osaa pyytää ulos (välillä kyllä tuntuu, että vähän "turhaankin") ja kakat kyllä on tulleet nyt viime aikoina hyvin ulos. Yöt ja yksinolot pidätetään edelleen hienosti ja löysävatsaisuusepisodin jälkeinen keskellä yötä ulospyytäminen jäi onneksi, kun yhtenä yönä en sitten vaan vienyt ulos. Virtaa Reimalla riittää kyllä vaikka muille jakaa ja osansa siitä ovat saaneet Into, Aulis, äiskä ja iskä, matto, jukkapalmu, halot, pahvilaatikot, työtuoli, lehtikori ym.ym., mutta aika pientä kuitenkin. Ehkä se siitä joskus rauhoittuu...

Viikon touhut

2010-10-29T12:18:00.000-07:00

Maanantaina Inton treeneissä vieraileva kouluttaja, joka sai taas kasvatettua hieman meikäläisen motivaatiota agilityyn. Ensin väännettiin alle Sacher-kakut, keksit ja limsat, että jaksettiin juosta kovaa. Elikkä Into meni kivasti, kun en itse hosunut tiukoissa paikoissa. Kontaktit otti tällä kertaa hienosti. Reiman kanssa treenien jälkeen jotain, taidettiin ottaa lelulle irtoamista siivekkeiden läpi, sylkkäreitä, takaakiertoa ja siivekkeen ympäri kiertoa molempiin suuntiin. Putkessa pimeitä kulmia, Reima vaan ymmärsi ensin hieman väärin ja hyppi putkien päälle tekemään kontakteja *huoh* Onkohan mun opetusmetodeissa jotain vikaa? Otettiin kontakteja ihan oikeallakin kontaktilla, A:n alastulolla tällä kertaa. Reima kyllä olisi mennyt täysikokoisen A:n ihan kokonaisena, kiipesi itse harjalle ja keikkui siellä sen näköisenä, ettei päätä paljon pakota. Sitten vielä keinun rämähdyksistä nameja nassuun (tällä kertaa remmissä, vahingosta viisastuneena).

Tänään oltiin TSAU:n epiksissä turisteilemassa Reiman kanssa. Pöhkiminen ja haukkuminen hieman laantunut, onneksi. Sosiaalinen pikkupenu hurmasi taas joukon ihmisiä. Toisien koirien kanssa ei tunnu paljoa päätä pakottavan, vähän turhankin reippaasti olisi menossa tuntemattomienkin koirien luo. Kivasti ottaa kyllä kontaktia muhunkin ja tehtiin vähän sivulletuloja ja maahanmenoa kaiken hälinän keskellä.

Reiman kanssa ollaan myös jatkettu noudon opettelua, hienosti kulkee kapula suussa ja osaa tulla sivulle se suussa pienellä käsiavulla. Sivulla ollessa myös harjoiteltu pitämistä niin, että koskettelen kapulaa ja siitä ei sa irroittaa ilman irti-käskyä. Sivulletuloja ja siinä kääntymisiä eri suuntiin (takapään käyttöä) on harjoiteltu, hieman myös paikallaanoloa ja maahanmenoa. Pesuvadin kanssa on tehty takajalkatreeniä ja harjoiteltu kontakteja.

Reiman paino alkaa olla siinä 8 kg ja korkeus epämääräisesti mitattuna 35-36 cm.

Piikillä

2010-10-25T08:53:00.000-07:00

Tänään ohjelmassa oli Reiman toinen rokotus. Sisään eläinlääkäriin käveli rohkea isäntä häntä pystyssä ja haukkui..*huoh* noh, hetken puhkittuaan ja vaa'alla käytyään (paino 7,8 kg) alkoi vähän ääni muuttua kellossa eli oltiin hiljaa. Odotustilassa kävi aika kuhina, oli kaikenlaista koiraa ja kissaa ja ihmisiä. Reima ei yhtään arastellut menoa ja meininkiä eikä eläinlääkäriäkään. Hampaiden näyttäminen oli vähän kiemurtelua, vaikka sitä ollaan harjoiteltukin. Tänään puuttuvia hampaita oli jo kolme! Piikit meni niskaan niin, ettei edes huomattu ja kaikki oli kunnossa. Reima sai ikioman passin, johon tädit merkkasivat iskän omistajaksi, kun niin kerta heidän tiedostoissaan lukee ja väärän osoitteen myös. No, Reiman tiedot oli sentään oikein...

Eilinen löysävatsaisuus meni ohi yhtä nopeasti kun tulikin ja tänään, kun eilisaamuisen episodin jälkeen tuli taas kakkaa, oli se ihan normaalia.

Viikonlopun viettoa

2010-10-24T08:48:00.000-07:00

Tänään ja eilen mentiin sitten TSAU:n hallille kisoja katselemaan tarkoituksena saada Räyhä-Reimalle taas lisää kokemuksia. Eilen osuttiin halliin radanrakentamisen aikana, kun hallissa oli hiljaista. Se oli Reiman mielestä epäilyttävää.. Piti yrittää haukkua kaikille vastaantulijoille, myyntikojulle, ihan mille vaan. No, mutta siinä sitten huomiota itseen, namia nassuun ja leikkimään. Suht hyvin tottui, kun alkoi tulla hälinää lisää ja kun vanha tuttu russeli löydettiin leikkikaveriksi, alkoi jo normaali Reima tulla esiin. Pihalla sitten juostiin vielä russelin ja sheltin kanssa. Ja kun iltapäivällä käytiin metsälenkillä Auliksen kanssa, niin johan oli väsynyttä vesikoiraa illalla. Ensimmäinen pudonnut hammaskin jäi sinne metsään!

Tänään aamulla oli Reimalla ensimmäistä kertaa vatsa löysällä. Ihmettelin, kun aamulenkillä venytteli takapäätään oudosti ja katseli takapään suuntaan. Oli jo kakannut aamulla (ilmeisesti) normikakat ja lenkin lopuksi kikisti pari kikkaretta pihalle. Sisällä kyykkäsi sitten lattialle ja spruuttasi voimalla ripulikakat ja vielä ulos toiset. Oli kyllä ihan keppiä koko kakka täynnä, joten oliskohan siitä mennyt maha sekaisin. Söi ja joi kuitenkin normaalisti ja oli ihan pirteä. Annoin Attapektiä eikä sen jälkeen ole kakkaa tullut. Tuskin siis mitään vakavampaa. Uskaltauduin hallille sitten tänäänkin ja siellä oli tänään melko normaali, ei juurikaan haukuskellut mitään. Uusia koiria nähtiin muutamia ja tapaamiset sujuivat alkuun hyvin, mutta ilmeisesti alkoi väsy jo painaa, kun sylistä piti myöhemmin murista joillekin koirille. Ja sai kunnon raivarit yhdelle bc:lle, mikä lie siinä sitten ollut, kun kuitenkin on nähnyt useitakin bc:eita eikä ole ollut mitään ongelmia. Kotona odotti pesuoperaatio, koska hallin hiekkaa oli sitten joka paikassa ja täytyyhän sitä olla puhtoinen huomenna, kun mennään rokotuksille :)

Pätevä Räyhä-Reima

2010-10-22T09:47:00.000-07:00

Ohhoh, melkein viikko edellisestä kirjoituksesta. Pieni tilannepäivitys siis paikallaan:

Maanantaina Inton treeneistä jäi vähän tylsä maku suuhun, taas samat ongelmat eli kontakteilta lähdöt tökkivät, kun koira sinkoaa ties minne, kun en vaan osaa niitä kontakteja opettaa/ottaa niin, ettei niin tapahtuisi. Peruskuviot sujuvat joo, mutta jokin vaan tökkii eikä tunnu kivalta. Motivaatio-ongelma nostaa päätään taas. Reiman kanssa tehtiin maanantaina siivekkeen kiertoa ja putkea. Keskiviikkona ajeltiin ihan varta vasten hallille, jotta Reima pääsi ottamaan myös keppejä. Kujaa kavensin ja pidensin vähän eikä se haitannut yhtään. Tehtiin myös pimeitä putkikulmia, lelulle irtoamista kahdella esteellä (rimat maassa), sylkkäreitä siivekkeen kanssa, peruskiertoja, myös takaakiertona, vähän kontakteja a:n loppuosassa, penturengasta ja vielä lopuksi keinun liikettä ja tarkoitus oli vielä syötellä namia keinun äänestä, mutta Reima lähtikin kiipeämään keinua ylöspäin, pidin kyllä kiinni alhaalta, kiipesi päähän ja huomasi, että loppui ja siitä lähti tulemaan takaisinpäin, lipsahti ja mätkähti maahan. No, ei tästä traumaa tuntunut jäävän kummallekaan.

Eilen epiksissä omalla hallilla sosiaalistumassa, kun on alkanut pieni räyhähenki toisia koiria ja muita ihmeellisiä asioita kohtaan tulla esiin varsinkin pimeällä. Sisällä hallissa ei juurikaan ongelmia, kun niin paljon kaikkea ympärillä eikä ehdi yksittäisiä asioita haukuskella. Leikkii ja tutustuu nätisti ihmisiin ja koiriin. Ulkona vaan sitten täytyy sitten reagoida erilaisiin juttuihin. Työstetään tätä nyt sitten. Toivotaan, että saadaan parannusta asiaan.

Nouto on edistynyt taas ja ihmettelen, voiko sen opettaminen olla näin helppoa.. nyt olen muissa liikkeissä palannut vahvistamaan juttuja ja yritän vähän suunnitelmallisemmin opettaa niitä. Leikin kautta nyt kuitenkin ja runsaasti palkalla vahvistaen. Katsotaan, mitä tästä tulee.

Nouto edistyy

2010-10-16T10:25:00.000-07:00

Ei otettu noutoa pariin päivään ja Reima oli varmaan käynyt lukemassa blogia ja osasi yhtäkkiä liikkua kapula suussa ja melkein tulla jo sivulle se suussa... pätevä pentu taas asialla. Ja oikeastaan yhtäkkiä osasi istua sivulla kapula suussa, kun sen suuhun laittaa ja vähän laittaa vastaankin ennen kuin sanotaan irti-käsky. Seuraamisessa ollaan otettu pari askelta ja kääntymisiä molempiin suuntiin. Oikea tulee imuttamalla hyvin tiiviisti, vasemmalle vielä vaatii hiffaamista, että peppua pitäisi heittää sivulle, pienellä viiveellä tulee kyllä, mutta hetki menee vielä miettiessä. Vähän ehkä pitäis varmaan systemaattisemmin miettiä, mitä ja miten voisi opettaa. Nyt on menty vähän sillä tavalla kokeillen ja menetelmillä, jotka on hyviksi havaittu, lähinnä Inton kanssa. Oppiminen vaan on ihan hurjaa, kun ei tarvitse montaa kertaa näyttää, kun jo se osaa jutun. Toki ei mitenkään varmasti eikä välttämättä muualla kuin kotona, mutta idean kuitenkin. Luulen, että haastavinta tulee olemaan sitten joskus vireen säätely ja piippaaminen(=piippaamattomuus). Vireen säätelyä en ole osannut Intolle opettaa, tosin luulen, että sen hermorakenteellakin on ollut osansa asiassa, mutta Reiman kanssa siihen on aikomus panostaa.

Painotilanne eilen: 7,3 kg (annankohan mä liian vähän ruokaa vai onko se vaan keveähkö?)

Agsan alkeita

2010-10-12T04:53:00.000-07:00

Kun niistämiseltä toivuin viettämään sopivasti vapaapäivää, pitihän sitä hallille mennä käymään. Ja mitäs muutakaan siellä kuin agsaa. Pätevä pikkupenu oli sisäistänyt kujakepit viime kerrasta ja niitä sitten juoksenneltiin jälleen ees taas eri puolilta ja eri kulmista lähetellen. Hieman kavensin kujaa, mutta leveällä tuo tietenkin vielä on. Penturenkaalla muutama kerta eikä se tuottanut mitään vaikeuksia. Kahdella esteellä (tällä kertaa rimat mukana maassa) eteenlähetyksiä lelulle mun juostessa rinnalla eikä mitään ongelmia tässä kummaltakaan puolelta. Kahdella esteellä myös pieni sylkkäriharjoitus tosin vain toiseen suuntaan. Suora pitkä putki oli myös sisäistetty viime kerrasta ja niinpä päädyin ottamaan samantein pimeitä putkikulmia leluavusteisesti ja nehän meni hienosti! Kokeiltiin myös yhdellä mutkalla olevaa putkea ja senkin penu klaarasi loppujen lopuksi. Lopuksi sitten vielä kontakteja trainerilla. Täytyy vielä miettiä sitä mistä palkkaa ja mitä vaatii ja mitä koira tajuaa, menee kyllä nyt kontaktin päähän, mutta ei ihan heti 2 on 2 offiin. Ja vaadinko nenäkosketusta vai ottaisinko sittenkin namialustan käyttöön, jotta saan itsenäisemmän menon, nythän pitää itse olla palkkaamassa ja helposti alkaa katsomaan mua ja kääntymään, jos olen takana. Pysyy kyllä hyvin paikallaan, vaikka hyppisin tai juoksisin ympärillä.

Sekä Reimalla että Intolla oli tänään myös kynsienleikkaus- ja korvienhoitopäivä. Kynnethän Reima antaa leikata jo hienosti, korvien nyppiminen ei vielä suju ihan niin hyvin. Tänään pienen painin päätteeksi nypin sitten molemmat korvat kohtuullisiksi eikä se nyt Reimastakaan ihan niin kamalaa ollut - enää. Intokin sai manikyyrinsä ja korvien putsauksen, eihän se niistä tykkää, mutta kiltisti antaa aina tehdä.

Parturissa

2010-10-10T09:22:00.000-07:00

Reima kävi kotiparturin käsittelyssä.

Tällainen se oli:

Ja tällainen siitä tuli:

Kuvien laatu ei ole huikaiseva, kun yksin yrittää pitää koiraa paikoillaan ja saada sitä hetki seisomaan.. ja kun kamera on ikihidas ja menee jatkuvasti virransäästötilaan..

Pitkäjalkainen pikkumies sieltä sitten paljastui. Parturointi meni alle tunnissa. Parturoitava yritti hieman rimpuilla alkuun, mutta loppujen lopuksi naamankin sain ajeltua tosi helposti.

Tänään käytiin väsytysoperaationa kisoissa turistina, jossa riitti sossuttelijoita toooosi paljon ja paaaljon tavattiin myös muita vesikoiria. Kotosalla vielä pikkutreeni ruutua, täytyy vielä miettiä miten sitä opettaisi.

Räkä poskella

2010-10-09T07:58:00.000-07:00

Tänään Intolle pari rataa omissa kisoissa. Karvojen ajelu viikkoa ennen kisoja ei yleensä ole hyvä idea eikä ollut nytkään. Meno oli vallatonta, kirjaimellisesti räkä poskella juoksemista ohi esteiden ja rimoja tiputellen.. Kontaktit nyt sentään pysyivät jollain tavoin kasassa ja oli ihan hyviä hetkiäkin, mutta yleisesti ottaen meni vähän silleen, ettei taas hetkeen motivoi tuo agility. Niin paljon olis opeteltavaa ihan perusasioissa, kun ei niitä ole alunperin osannut opettaa joko oikein tai ei ollenkaan puhumattakaan omasta ohjaamisesta sitten.. Ja kun ei Intolla noita agilityvuosia enää kovin montaa ole, niin jaksaako/viitsiikö enää alkaa perusasioista alkaen opettaa asioita? No, harrastellaan tässä nyt ainakin siihen asti, kunnes Reiman kanssa päästään pidemmälle ja opetellaan Inton kanssa oppimista yhdessä. Jos sitten Reiman kanssa osais jotain paremmin..

Reima pääsi turistiksi vähän halliin leikkimään mun kanssa ja pariin koiraankin ja muutamiin ihmisiin tuli tutustuttua. Kotona ollaan jatkettu vanhojen juttujen kanssa ja nyt vihdoin saatu ruutu viritettyä pihalle ja siihen hieman tutustuttu eri konstein. Seuraamista pidennetty kahteen askeleeseen ja käännöksiin. Noudossa pitelee kapulaa jo mukavasti, nyt pitäisi saada mukaan vähän liikkumista kapula suussa. Paikallaanolo maaten ja istuen sujuu jo kotona kivasti pieniä aikoja ja koiran ympäri kiertäen. Nyt mukaan otettu seisomaan pysähtyminen ja siinä pysyminen, mikä tuntuu haasteelliselta, kun nyt tarjoaa sekä maahanmenoa että istumista jatkuvalla syötöllä (sitä saa, mitä vahvistaa). Näyttelyseisominen sujuu kivasti, mutta se onkin vähän eri juttu.

Paino edelleen seitsemän kiloa.

Pientä päänvaivaa

2010-10-07T00:13:00.000-07:00

Taas onpi työt haitanneet harrastuksia, mutta kyllä Reima on saanut ruokansa eteen hieman vaivata pikku päätään. Noudon edistymiseen olen tyytyväinen, nyt se jo nostaa kapulan ja pitää sitä hetken sen jälkeen suussa, niin että ehtii jopa siitä naksauttamaan! Ja on selkeästi tajunnut, että sitä pitää pitää suussa eikä heti vaan tiputtaa lattialle. Paikallaanistuminen on myös iskostunut mieleen kivasti, makaaminen on vielä vähän epävarmempaa. Siinä se on niin innoissaan tulossa hakemaan namia, ettei aina muistakaan maata :) Seuraamisen liikkeellelähtöjä ollaan opeteltu ja siinäkin on edistystä. Eipä ole kyllä asiaa, mitä Reima ei olisi tajunnut muutamalla toistolla, se on hirmu nopea oppimaan, kunhan jaksaa keskittyä muuhunkin kuin siihen namin kyttäämisen ja vinkumiseen. Tuohon vinkumiseen ja haukkumiseen olen yrittänyt puuttua, katsotaan tuottaako se koskaan tulosta. Se on huomattavasti äänekkäämpi kuin Into, joka taas rauhoittelee itseään nuolemalla lattioita ja ryntäilemällä ees taas, kun taas Reima ilmeisesti purkaa itseään ääntelehtimällä. Kumpi sitten parempi...

Seitsemän kilon rajapyykki saavutettu eilen.

Kaljuagsaa ja pentuagsaa

2010-10-05T07:49:00.000-07:00

Kalju-Into kiisi eilen omatoimitreeneissä radanpätkää. Meni ihan mukiinmenevästi, vaikkakin turkin pudotus aiheutti riman pudotuksia enemmän kuin yleensä. Kun on kevyt olo ja pääsee kovaa, niin mitä sitä turhaan hyppäämään, kun voi läpikin mennä. "Innolla" odottelen viikonlopun kisastartteja..

Reima pääsi eilen omatoimitreeneissä katselemaan kontaktipintoja ja kiertämään siivekettä. Ne män kivasti. Tänään taas hallille, kun eilen ei päästy kentälle, jossa olis ollu kujakepit. Niitä sitten juostiin eestaas, samoin putkea eestaas ja sitten vielä parin siivekkeen välistä suoraan ja vähän siivekkeiden ympäri. Keinulla heiluttiin eestaas ja sitten vielä katseltiin niitä kontaktipintoja. Siinäpä ne sitten. Sellasta leikkiähän tuo vielä, kunhan nyt tutustuu pikkaisen agilityn maailmaan. Hauskaa meillä oli, vaikkei kaikki ihan putkeen mennytkään (paitsi että lopuksi meni :)).

Pupseja palluttamassa

2010-10-04T06:14:00.000-07:00

Eilen nautittiin kiireettömästä aamusta ja sen jälkeen tehtiin tuttavuutta imurin kanssa. Ja juu, kyllä meillä on aiemminkin siivottu sinä aikana, kun Reima on meillä nyt 6 viikkoa ollut.. nyt vaan tuli mieleen raportoida siitä. Imuri on ollut sellainen väline, joka saa Reiman katsomaan parhaaksi hakeutua johonkin piiloon. Se ei varsinaisesti pelkää imuria, koska pystyy kyllä sen läheisyydessä olemaan ihan rennosti, mutta eipä siitä niin tykkääkään ja musta on ihan ok, että pysyykin poissa, kun siivotaan.

Iltapäivällä Into pääsi taas turkistaan ja Reimaa odottaa sama kohtalo tässä piakkoin. Pari uutta terää on tilattu, jotka jättää vähän pidemmäksi turkin kuin 15 terä, jolla Inton ajelin. Ei millään raaskisi ajella tuota suloista pehkoa, mutta ennen talvea täytyy kuitenkin saada kasvatettua turkkia päälle.

Illalla sitten vesikoiranpentuja katsomaan. Reima pääsi mukaan, kun teimme pienen retken metsään pentujen, niiden emän ja yhden nuorison edustajan kanssa. Aluksi Reiman mielestä pennut olivat hieman jännittäviä, mutta kohta oli ilo ylimmillään, kun Reima huomasi niissä oivan kohteen miehekkäälle käytökselle *huoh* Mistä mulle näitä panevia perroja sikiää? :) Nooh, mutta kivaa oli ja pentuja tuli palluteltua vielä tovi sisälläkin.

Hiljaiseloa

2010-10-02T11:33:00.000-07:00

Kuluneella viikolla työt ovat pahasti haitanneet harrastuksia. Pari päivää koko päivän kursseja ja päälle 2 iltavuoroa eivät kannusta hirveästi tekemään mitään ylimääräistä. No, maanantai-iltana päästiin kuitenki treeneihin ottamaan yksi radan pätkä. Muistaakseni meni ihan kivasti ja jäi hyvä mieli. Oma ehtiminen oli päällimmäisenä ongelmana, mutta muuten hommat sujuivat omien taitojen mukaan. Reiman kanssa en ehtinyt tehdä mitään, kun kaikki muut kentät olivat varattuina vielä, kun piti jo lähteä kotiin nukkumaan, kun aamulla oli aikainen herätys kursseille. Kurssipäivinä otettiin Reiman kanssa kotona vanhojen juttujen kertausta. Torstaina käytiin aamusta Nipin ja Saijan kanssa lenkillä ja Reima pärjäsi hienosti mukana, kun Into ja Nipi painelivat pitkin metsiä peräkanaa... Olipa kivaa, kun Intokin sai pitkästä aikaa oikein juosta kovaa jonkun kanssa. Tänään sitten olimme Leena Piiran hierontakurssilla lähinnä Inton kanssa, mutta Reima sai olla mukana boksissa opettelemassa toimettomuutta, kun paikalla on muitakin koiria. Into käyttäytyi mallikelpoisesti muiden vesikoirien läsnäollessa ja sai toimia useampaan otteeseen mallikoirana, kun makasi niin nätisti lattialla odottamassa hierontaansa. Reimakin pärjäsi alun kohkaamisen, piippaamisen ja haukkumisen jälkeen hyvin boksissaan, ja veti sikeitä koivet oikosenaan. Pääsi tietenkin myös ihmisiä moikkaamaan ja kyllähän se taas moikkasi, kun on vaan niin söpö :) Sitten lenkille Pinjan ja Millan kanssa ja tosi hienosti sujui remmilenkkeily vähän vieraammassakin seurassa.

Uusina juttuina Reiman kanssa aloiteltiin tällä viikolla noutokapulan nosto maasta ja sen suussa pitäminen. Samoin seuraamisen alkeita on otettu ja hyvin lyhyitä paikallaanoloja sekä istuen että maaten. Siksakkia, sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä ollaan tehty iltaisin puistossa puiden ympäri ja siinä ollaan jo tosi hyvin hajulla mikä suunta on mikä. Poispäinkäännökset on vielä puun kanssa hieman vaikeita. Sivulletulo sujuu jo melkein ilman käsiapuja, maahanmenoa ja istumista ollaan vahvistettu ja niissä tekniikka näyttää hyvältä. Kontaktipintoja ollaan harjoiteltu edelleen pesuvadilla (lisätty mukaan mun liikkuminen) ja portailla. Siinäkin on tosi hyvin mennyt oppi perille, odotan jo sen siirtämistä oikealle kontaktille (ollaan jo alustavasti sielläkin otettu). Siinäpä ne sitten tältä viikolta. Ainiin, ja eilen Reima painoi 6,6 kg WiiFitin mukaan.

Turistina taas

2010-09-26T06:44:00.000-07:00

Kun lähiseudulla tapahtuu, on sinne suunnattava pentua sosiaalistamaan. Tänään siis Reima kainaloon ja turistiksi agilitykisoihin. Viime päivinä on ollut hieman ilmassa räksytyksen makua, Reimalla siis. Moneen asiaan reagoidaan, yllätysyllätys, haukkumalla. Onhan se niin vesikoiramainen piirre eikä tuo nyt ihan pahimmasta päästä ole, mutta mielellään kyllä ihan kaikesta ei tarvitse ilmoittaa eli tehokuuri tämän suhteen käynnissä. Tänäänkin hieman aloitteli, kun tultiin paikanpäälle. Meni kyllä ohi, kun huomioitavaa oli liikaa eikä kaikkeen enää tarvinnut reagoida. Muiden koirien suhteen sosiaalistumista tapahtui oikein urakalla ja mukavasti oli paljon erilaisia koiria. Lisäksi tuntui paljon olevan vapaaehtoisia ihmisiä sossuttamaan (no, kun se vaan on niin söpö..). Hieman olen huomannut, että ihan kaikki ihmiset eivät kiinnosta niin paljoa kuin toiset. Menee kyllä tutustumaan, mutta ei hyppää kaikkien syliin ihan samalla tavalla (eikä tarviikaan). Kaiken tämän vastapainoksi tehtiin myös jotain pientä sivulletuloa ja maahanmenoa yhdessä, ettei aivan unohdu, että olen olemassa. Hienosti kyllä tulee kontaktiin oman nimen kuullessaan ja aivan upeasti teki juttuja siinä häiriössä.

Reiman rokotus

2010-09-24T04:54:00.000-07:00

Tänään aamulla Reiman eka rokotus. Se sujui..hmm..mielenkiintoisesti. Reima-Reipas pönötti pöydällä nätisti ja antoi tädin tutkia kaikki paikat läpikotaisin, taisipa lipaista tätiä nenustakin. Pahaa aavistamaton eläinlääkäritäti oli jättänyt stetoskooppinsa pöydälle ja kohta se löytyikin Reiman suusta (miten niin se tykkää maistella kaikkea..). Seuraavaksi täti lahjoi Reiman nameilla, joiden kimppuun Reima kirjaimellisesti hyökkäsi ja imuroi ne siihen tahtiin kitusiinsa, ettei täti ehtinyt kissaa sanoa (miten niin se on VÄHÄN ahne..). Nooh, uusi yritys uudella namisatsilla ja ehtihän se täti tökätä sen piikkinsä ennenkuin namit loppuivat (autoin vähän ja pidin viimeistä nappulaa hollilla). Ja lopuksi huoneesta päästyä piti kaikki aseman tädit moikata.

Iltapäivällä sitten työpaikan tätejä moikkaamaan. Siellä Reima taas söpisteli ja töpö viuhuen hurmasi kaikki. Mutta kun se vaan on niin söpö, lelukoira ja nallekarhu (jonka sisällä asuu pikku riiwiö toim.huom.). Töistä sitten hallille katselemaan agilityesteitä. Tutustuttiin putkeen, keppikujaan ja keinuun (heilumiseen ja ääneen). Jatkettiin myös siivekkeen kiertoja ja kontakteja. Ja otettiin sylkkäreitä siivekkeen kanssa. Missään ei juurikaan ollut ongelmia, keppien opetusta täytyy hieman pohtia vielä tarkemmin.

Edit: Illalla vielä epikset omalla hallilla, jossa Reima pääsi tutustumaan moniin uusiin ja erilaisiin koirakavereihin. Ja ihmisiin. Koirajännitys oli nyt melkein poissa, nyt jo oltiin menossa muiden koirien luo. Muutenkin oli tosi reipas, leikki heti lelulla ja namit tietenkin kelpasivat niinkuin aina.

Elämänmenoa

2010-09-23T02:03:00.000-07:00

Maanantaina käväistiin treeneissä. Inton radat olivat aika vauhdikkaita ja niissä ongelmia tuottivat (taas) kohdat, joissa jäin jälkeen ja piti ohjata kaukaa. Tai kohdat, joissa yritin ehtiä edelle ja koira jäi taakse ja alas tuli joko rima tai koira hävisi jonnekin. Onnistumisia tuottivat sylkkärit, jotka nyt pelittivät ihan ok, takaakierrot ja kontaktit ok ja muutenkin kaikki suhteellisen hyvin, kunhan ehdin ohjaamaan ja ohjasin rauhallisesti. Ainiin, moitetta tuli eka radan jälkeen mun huiskimisesta. No, en tainnut oikein saada asennetta siihen vauhtirataan ja sitten vaan huiskin sinne tänne.

Reima sai ottaa ulkona (kun alkeisryhmä päätti juuri mennä sisälle, kun olin aikeissa mennä sinne vapaalle kentälle) siivekkeen kiertoa, sylkkäreitä ja poispäinkääntöjä ilman esteitä, kontaktipintaa ja ihan vaan leikkimistä. Seuraavaksi voisi tutustuttaa Reiman putkeen ja ottaa vähän keppikujaa.

Reima on jatkanut kiertämistä eri suuntiin siis kotona merkillä ja jalkojen ympäri, ulkona tolpalla, kentällä siivekkeellä. Toinen puoli sujuu paremmin (vasemmalle), toiseen puoleen tarvitsee vielä avuja enemmän, mutta hajulla on. Maahanmenossa olen nyt palkannut enemmän siellä pysymisestä, ettei heti pompsahda takaisin ylös. Istuminen sujuu käskystä jo hyvin ja pieni paikallaanolo siinä myös. En oikein ole osannut päättää opetanko jonkun erillisen paikallaanolokäskyn ja koska ottaisin sen mukaan. Todennäköisesti kuitenkin opetan, mutta vahvistan myös sitä, että asennossa pysytään, kunnes vapautetaan. Sivulletuloja on myös harjoiteltu ja siinä käsiavuja olen yrittänyt jo vähentää. Kontakteja ollaan harjoiteltu pesuvadilla ja kotiportailla ja kentällä. Nokkiminen onkin mennyt aika kivasti jakeluun. Pesuvadilla myös otettu takajalkojen hallintaa ja kyllä se kivasti kääntyykiin siinä ja sylkkäreitä treenatessa. Luoksetuloon ulkona on panostettu erityisesti eikä se tällä hetkellä tunnu olevan ongelma. Lelulla leikkiminen on paranemassa, tosin kentällä huomasin, että jos nameja ollut käytössä, niin hetki kestää orientoitua leikkimiseen niiden jälkeen.

Huomenna ekalle rokotukselle ja töihin tätejä moikkaamaan. Illalla epiksiin katselemaan ja viikonloppuna myös kisatunnelmaa haistelemaan. Paino tänään 5,9 kg.

Enkeli ja pikkupiru

2010-09-19T10:16:00.000-07:00

Pikkuriiwiö on keksinyt taas, että jos ei oo pissahätä, niin sit voi rallitella pitkin pihaa puuhakkeet suussa *repii tukkaa päästä* Sitten se taas söpöilee, kun ei olla kotona, kuten tänään kisaturisteilemassa epiksissä. Siellä piti taas hurmata kaikki olemalla vaan niin söpö, ja reipas. Ensi alkuun taas toiset koirat jänskätti, mutta kun vauhtiin päästiin, tulivat tutuksi sheltit, kääpiöpinserit, bordercolliet, jackrusselit ja käytiin vähän haistelemassa Reiaakin, melkein nimikaimaa ja rotutoveria. Erinäisissä syleissä käytiin tekemässä parturointeja pahaa aavistamattomille ihmisille ja haukkaamassa vähän nenujakin. Hallin hiekka oli ihan sikahyvää ja se tarttui kivasti partajouhiin. Kotona koitti sitten pieni pesuoperaatio.

Tällä viikolla on myös leikattu kynsiä kolmannen kerran ja nythän se alkoi sujua mukavasti, kun namia tulikin joka tassun jälkeen eikä sitten ollutkaan enää mikään hätä pois. Treenivalikoimaan lisättiin sylkkärit ja poispäinkäännökset (ilman esteitä), niin ja paikallaanolot ihan treenimielessä ja ennen ulko-ovista pääsyä. Ajattelin, että nyt saattais olla malttia jo sellaiseen. Vanhoja juttujakin ollaan jatkettu, maahanmenon olen opettanut jotenkin hassusti, kun se ei pysy ollenkaan siellä maassa.. Kontaktikäsky päätetty ja nokkimista tehty pesuvadilla ja ulkoportailla. Sais nyt tuon rakennustyömaan tuosta pihalta pois, ni pääsis taas ruudun kimppuun. Nii ja kunpa ei olis töitä ollenkaan, et vois päivät pitkät treenailla koirain kaa.

Kaikenlaista jännittävää

2010-09-16T12:26:00.000-07:00

Reima on tutustunut viime päivinä (koviin) ääniin. Jostain kumman syystä meidän asuinympäristössä rakennetaan tähän aikaan vuodesta. On kaivinkonetta, vasaran naputusta, poran ääniä, naulapyssyä. Lähin kohde on omassa pihassa, jossa tehdään autokatosta. Seuraava löytyy tien toiselta puolelta, jossa kaivetaan vesijohtoja tms., hieman kauempana vedetään myös ties mitä johtoja puhumattakaan erinäisistä yksityisistä rakennusprojekteista lähialueella. Pora ja naulapyssy olivat vähän jänskiä (aiheuttivat hetken hätkähdyksen, häntä ei kyllä laskenut..), kaivinkone ei ollut enää mitään. Ohiajavat junat ja muut ajoneuvot eivät jaksa enää juurikaan kiinnostaa. Pyöräilijöitä täytyy saada katsoa ja joitain ohikulkevia ihmisiä myös. Tänään tuli vastaan sateenvarjoa heilutteleva pikkulapsi eli kaikennäköistä on tullut koettua.

Sivulletulo sujuu tosi hienosti harjoitusmäärään nähden, käsiapua on jo voinut vähentää. Istuminen ja maahanmeno erotetaan toisistaan hyvällä todennäköisyydellä. Takajalat alkavat hyvin hahmottua. Pesuvatia kierretään, sen päällä istutaan, sillä tehdään 2on 2offia ja nokitaan. Merkin kiertäminen sujuu ehkä hieman paremmin toiseen suuntaan (vasemmalle). Ulkona hihnassakävely sujuu yllättävän hyvin, ainakin toistaiseksi.

Pahoja ehditään myös tehdä, koko ajan. Saat sen pois yhdestä kohteesta, niin se on jo karannut seuraavaan. Tänään korjasin kakat pussiin ja laitoin pussin portaille odottamaan roskikseen vientiä. Odottelin siinä pissaa tulevaksi, niin johan nappasi kakkapussin kakkoineen suuhunsa ja rallitti ympäri pihaa se suussa... kun sain pussin pois ja vein sen taas portaille odottamaan (paikkaan josta sitä ei voi napata), oli pikkumies hävinnyt nurkan taakse syömään haketta kukkapenkistä... Haukkua tuo myös (valitettavasti) osaa, leikkiessä, komentaessa, vahtiessa, reaktiona erilaisiin asioihin. Tätä tapaa yritetään mahdollisuuksien mukaan kitkeä pois.

Paino tänään 5,2 kg.

Kisatunnelmaa haistelemassa

2010-09-12T10:37:00.000-07:00

Reima lähti tänään kisaturistiksi vähän katselemaan. Paljon oli taas sossuttelijoita liikenteessä, sillä kukapa tuota söpöliiniä voisi vastustaa. Lelun repiminen sujui jo hallissakin hälinän keskellä, kuten kotona, mihin olen tosi tyytyväinen. Kontaktia ottaa nätisti eikä juurikaan noteeraa ympäristöä, jos ei erikseen kehoiteta. Sylissä otettiin pienet torkut siinä agilitya katsellessa.

Edelleen ollaan jatkettu samojen asioiden parissa temppuilua, vahvistettu vanhoja ja vähän opeteltu uusia. Istumisesta ja maahanmenosta alkaa olla jonkinlainen käsitys, vähän osasi niitä erotellakin. Sivulletulossa ei tarvitse enää niin isoa käsiapua. Siksakki menee ainakin toiseen suuntaan jo melkein käskyllä, näyttelyseisomisessakin on jo malttia mukana. Malttia olen nyt alkanut vaatia ennen ruokaa ja ulos mennessä. Kontaktikäsky (siis agilitya varten) Reimalle on mietinnässä.

Pallero kasvaa kasvamistaan ja kuten ennustelinkin aikaisemmin, 10-viikkoispäivänä paino tasan 5 kg.

Pidätetään

2010-09-09T23:38:00.000-07:00

Reima oli eilen ensimmäistä kertaa pidemmän päivän yksin, n. 9h ja eikä yhtään pissaa lattialla! Ulos sitten minuuttipissa ja isot kakat. Aika isorakkoinen pieni mies. Eilen myös ensimmäinen pesu, kun oli multakasassa riehuttu kostein jaloin. Pientä räpiköintiä ja pakoyrityksiä, mutta sitten seisoi nätisti suihkuteltavana. Tänään aamulenkin jälkeen myös jalkojen suihkutus ja meni jo oikein hienosti. Painoa eilen Reimalla 4,8 kg, taitaa mennä 10 viikon rajapyykissä 5 kg rikki. Nyt on ollut ulkona taas kilttiä poikaa, mikä lie uhma ollut tuossa muutaman päivän..

Inton silmätulehdus alkaa parantua lääkityksen myötä.

Ipi on pipi

2010-09-08T10:16:00.000-07:00

Into sai jostain itselleen silmätulehduksen ja tänään lääkärissä hakemassa tippoja ja salvaa. Into, joka ei ole seitsemään ikävuoteen mennessä käynyt lääkärissä kuin rokotuksilla ja tassuhaavan takia. Aika kurjan näköiset ovat silmät, mutta toivotaan, että paranee pian. Ja, ettei tartuta tulehdusta muihin koiriin.

Reiska on kunnostautunut päivällä pissaamalla 3 kertaa matolle, kun iskä ei ole töiltään kerennyt valvoa. Rohkeutta pikkumieheen on tullut selkeästi lisää, enää ei tarvitse kitistä kuin ihan silloin tällöin ja pihalla reviiriä laajennetaan kovaa tahtia. Jotain pientä ollaan naksuteltu (maahanmenoa, siksakkia, nenäkosketusta, pantaan laittautumista, lusikan nostoa). Ja muutakin ilman naksuttelua tehty (sivulletuloa, näyttelyseisontaa ja -juoksua). Olen vähän laiska ihan täysin sheippaamaan ja käyttämään naksua perinteisesti, lisään mukaan mielellään hieman vihjeitä ja palkitsen sitten oikeasta käytöksestä naksulla. Intolle on toiminut ja tuntuu toimivan Reimallekin. Osaa se tarjotakin, mutta on hieman yksinkertainen ja tarjoaa mielellään samoja (niitä ihan ekaa kertaa naksuharkoissa tehtyjä) juttuja. Mutta on se niin hauskaa, kun se pamauttaa persiin maahan, pistää pään alas ja katsoo mua kulmien alta silmiin ja niin tosissaan :)

Hyvän mielen treenit

2010-09-07T07:11:00.000-07:00

Inton agitreenit eilen iltasella. Liekö Reiman tulo vaikuttanut vai missä mennään, mutta treenit sujuivat tosi kivasti. Takaakierrot, kontaktit, jopa sylkkärit menivät hyvin ja virheet olivat ainoastaan mun arviointivirheitä (ehdin, en ehdi) ja korjautuivat pienellä hiomisella. Hetken pelästyksen aiheutti, kun pussikangas irtosi kehikostaan ja Into siellä kankaan sisällä kietoutuneena. No, eikun leikkiä vaan, kun ulos sieltä tuli ja pienen korjaustauon jälkeen pussi uusiksi eikä mitään traumoja. En kyllä olettanutkaan, että noin kokenut, agilityssa aika korkeassa vireessä kulkeva koira siitä juuri välittäisi, vaikka pehmeä onkin.

Reima pääsi taas leikkimään mun kanssa sekä tutustumaan ihmisiin ja koiriin. Leikki alkoi jo kivasti sujua kentän tuntumassa eikä muutenkaan jännittänyt enää yhtään. Ulkona pitää nyt laajentaa reviiriä eikä tarpeita todellakaan viitsitä ihan heti tehdä, jos ei satu olemaan KOVA hätä (kuten aamuisin).. haahuillaan ja syödään kaikkea kakkaa pihalta. No, kai tämä kuuluu asiaan. Kotosalla ollaan samoja juttuja opeteltu ja lisätty mukaan pantaan laittautuminen ja metallilusikan syönti. Ruokaan eräs nimeltä mainitsematon suhtautuu aika..hmm..fanaattisesti.. Eipä ole toistaiseksi ollut ongelmia, ettei ruoka (ja toisten ruoat) maistuisi. Nappulat kelpaa nameiksi oikein hyvin. Painoa ei kuitenkaan ole siunaantunut vielä kuin 4,6 kg, mutta nekin grammat ovat kyllä menneet jalkoihin.

Pätevä pikkumies

2010-09-05T07:46:00.000-07:00

Reima pääsi turistiksi mätsäriin Kupittaalle. Toiset lähelle tulevat koirat edelleen jännitti alkuun, mutta pystyi kyllä muuten olemaan reippaana häntä pystyssä ja kyllä syömään namia, vaikka lähellä toinen koira sitä haistelikin. Pientä leikkiäkin lelulla saatiin aikaiseksi. Tavattiin melkein saman ikäinen vesiäispentu, mutta molempia jännitti niin, että tyydyttiiin vähän vain mulkoilemaan toisia.

Kotona tempputreenit jatkuivat päiväsafkan yhteydessä ja pätevä pikkumies on taas sisäistänyt kaikenlaista. Imee kyllä kaiken opin sisäänsä niinkuin Intokin aikoinaan. Naksun merkitys on alkanut selkeästi valjeta ja voi melkein kuulla, kun aivot raksuttaa. Ulkona käveltiin rappusille viritettyä lautaa pitkin niinkuin aina olisi tehty, vaikka se vähän keikkuikin.

Ulkona alkaa olemaan nyt vähän liian hauskaa ja tarpeiden tekemistä saatetaan lykätä, vaikka juuri olisi sisällä keskeytetty kakkaamisyritykset *huoh* Ei vaan aina jaksa tuolla kylmässä seisoskella ikuisuuksia ja sitten tietenkin tulee mentyä heti melkein sisälle, kun tarpeet on tehty.

Into on alkanut selvästi lämmetä Reimalle. Häntää saa jo tapporavistaa ja päällä kiipeillä, kohta varmaan annetaan jo korvakin käsittelyyn :)

Toimintapäivä

2010-09-03T23:53:00.000-07:00

Eilen Reima pääsi aamupäivästä leikkimään 3 kk russelinpennun kanssa ja mukana myös aikuinen bc. Pentu olikin jo tuttu ja bc:kin alkoi vaikuttaa kivalta vähän aikaa sitä katseltua. Metsäkin tuli taas enemmän tutuksi. Muutaman tunnin tirsojen jälkeen seuraava leikkipaikka kutsui 3 kk ikäisen bc-pennun kotona. Oikein hyvin löytyi yhteiset juoksuleikit ja vähän painitkin. Illalla vesiäiset yhteistuumin kellistivät pientä pyrriä ajatuksella, ota sää tuo pää, niin mää otan nää jalat. Intokin osoitti jo hieman lämpenemistä, että Reimakin saattaisi olla ihan kiva leikkikaveri, tai ainakin pyrrinkellistyskaveri.

Luoksetulotreeni sujuu nyt hyvin, kukkapenkkiin pinkova pikkumies tulee jopa takaisin kesken kiihdytyksen, kun kutsuu. Ruoka tuntuu maittavan tosi hyvin ja välillä yritetään kiljumalla ja haukkumalla saada ruokakuppi vähän nopeammin nenän eteen. Sanomattakin selvää, ettei se meillä onnistu, mutta yrittänyttä ei laiteta..

Reima-riiwiö

2010-09-03T04:10:00.000-07:00

Riiwiöllä alkaa olla hyvin jo virtaa eikä ihan pienellä saa pikkumiestä väsymään. Riehuminen Auliksen kanssa vetää vähän jo ylikierroksille, joten sitä täytyy alkaa hieman rajata. Muiden koirien kanssa riehuminen sen sijaan saa pikkumiehen nukkumaan kepoisasti muutaman tunnin.

Ulkona ei enää joka kerta pissatakaan, vaan painellaan kukkapenkkiin syömään haketta minkä pikkujaloista pääsee.. ja jos ei sinne, niin hiekka kelpaa paremman puutteessa.. sisällä hampaita on kokeiltu kaikkeen, kukkiin, mattoihin, takkaan, halkoihin, vähän sohvaankin, päiväpeittoon, sängynjalkoihin ja meidän käsiin ja jalkoihin. Mitään suurempia jälkiä ei ole tullut, koska olemme kerenneet väliin, mutta yritystä riittää (kuinkakohan kauan *huoh*). Ulkona alkaa reviirikin hieman laajeta, joten luoksetulon tehotreeni menossa. Oma nimi on onneksi aika hyvin hallussa ja sillä sen saa pois sieltä kukkapenkistäkin, vielä *huoh*. Eilen käytiin hieman hallilla leikkimässä ja katsomassa keppikujaa. Vielä kiinnostaa ympäristö kovasti, ei lähde mihinkään, mutta katsoa pitää. Leikkii kyllä kivasti lelulla, kunhan ensin on napattu suu täyteen kuminpuruja *huoh*.

Eilen paino WiiFitin mukaan 4,3 kg eli kilo tullut lisää luovutuksesta. Korkeutta kyllä kasvanut jonkin verran eli jalkoja alkaa tulla.

Sosiaalistumispäivä

2010-09-01T11:22:00.000-07:00

Tänään Reima kävi hurmaamassa ja pusuttelemassa työpaikan tädit. Pikkumies käveli ovesta sisään, että nymmää tulin ja siellä patsasteli ja moikkaili ihmisiä kuin vanha tekijä. Ja kaupungin vilinäkään ei pahemmin haitannut, kun taas pienestä alkuväsymyksestä/jännityksestä päästiin.

Temppupuolella jatkettiin siksakkia ja takajalkoja. Taidettiin vähän sivulletulojakin harjoitella, jotka sujuukin jo aikast hienosti namin perässä. Leikkiminen lelulla sujuu päivä päivältä paremmin, nyt alkaa jo ote tiukentua ja ääni mennä falsettiin.. piti jo harjoitella lelun vaihtamista, ettei kohta pingota karkuun niin paljon kuin pikkujaloista pääsee.

Ainiin, ja painoa WiiFitin mukaan 4,2 kg.

Reima 8,5 vkoa

2010-08-31T10:01:00.000-07:00

Reima
-on pikkuriiwiö, jolla on teräwät hampaat
-on rohkea, mutta ei tyhmänrohkea
-kitisee, kun jännittää
-on sosiaalinen pikkumies
-painaa 4 kg
-tykkää painia pyrrin kanssa
-tykkäisi painia Inton kanssa, mutta Into ei ole samaa mieltä
-tietää, että puudeli on kuningatar
-tykkää syömisestä
-on melkein sisäsiisti
-on aina tosissaan

Reima opettelee nyt
-leikkimistä
-katsekontaktia
-luoksetuloa
-omaa nimeään
-siksakkia
-takajalkojen olemassaoloa
-sivulletuloa
-ruutua
-seisomista

Paluu bloggaamisen pariin - Miksi Reima?

2010-08-31T08:14:00.000-07:00

Into täyttää syksyllä jo 7 vuotta ja uusi harrastuskoira oli laitettava "tilaukseen". Olin jo pari vuotta pyöritellyt rotuja mielessäni ja vannoin, etten vesikoiraa enää ota. Rodun terveystilanne ja pentujen määrä tuntui leviävän käsiin viime vuosina enkä oikein ollut innostunut asiasta. En myöskään halunnut isoa koiraa, ainakaan niin isoa kuin Into. En ollut täysin suunnitellut pennun ottoa ja ehkä hieman odotin, että jokin "kohtalo" tulisi tielleni ja kertoisi, mikä se oikea rotu olisi. Into on ollut aivan ihana koira, juuri itselleni sopiva, vaikka harrastusrintamalla emme ole ihan alun suuriin tavoitteisiin päässeetkään. Päätä on hakattu seinään monessa asiassa, mutta toisaalta Into on lohduttanut elämän suurissa suruissa ja ollut aina siinä, kun olen tarvinnut, omana hurmaavana itsenään. Lopulta päädyin eräänä iltana surffailemaan vesikoirasivuilla ja huomasin tutun kasvattajan sivuilla hyvältä kuulostavan yhdistelmän. Mietittyäni asiaa, otin yhteyttä ja sovimme, että jos pentueeseen syntyisi urospentu, se olisi meille luvattu. Ja syntyihän se urospentu, joka olikin pentueensa ainoa. Pikkupojalla oli kuitenkin värivirhe, joka ei sinänsä haitannut, sillä enemmän olin kiinnostunut pennun luonteesta. Ensimmäisen katsomisen jälkeen pennusta ei ottanut oikein selvää, mikä se oli miehiään, nukkui ja oli aika rauhallinen, toki ikääkin oli vasta noin 4 viikkoa. Oltuani yhteydessä kasvattajaan, tuli ilmi, että toisella kasvattajalla toisessa pentueessa, joka oli paljonkin samoista linjoista, oli mahdollisesti urospentu vapaana. Tutkittuani yhdistelmää, totesin sen miellyttävän niin paljon, että katsomaan piti päästä ja silloin tuntui, että tässä se kohtalo olisi. Jos kaikki natsaisi, tästä yhdistelmästä haluaisin pennun ottaa. Ilo oli suuri, kun emä osoittautui aivan upeaksi vesikoiraksi ja pennuista tuntui löytyvän sitä virtaa, mitä olin hakemassa ja kasvattajankin kanssa tuntui ajatukset sopivan yksiin. Pentujen ollessa 6 viikon ikäisiä, kävin vielä katsomassa pentuja ja tekemässä päätöksen, kenestä tulisi Reima. Vihdoin 21.8.2010 kisareissun päätteeksi Reima tuli taloon.